Suomen sarjakuvaseuran julkaisema Sarjainfo on uudistunut. Lehteä on muutettu aikakauslehden suuntaan, sisältö on tekijöiden ja sarjakuvien yleisempää (ja lyhytsanaisempaa) esittelyä aikaisempaan analyyttiseen, aikakauskirjamaiseen otteeseen verrattuna. Kolumnistejakin lehdessä nyt on.
Uudistus on onnistunut, jos lehdet tavoittavat laajempia yleisöjä. Toivottavasti tavoittaa. Ja toivottavasti analyyttisille, aikakauskirjamaisille artikkeleille jokin julkaisupaikka löytyy.
Lehden toisena kolumnistina on Fingerporillaan maineeseen noussut Pertti Jarla. Esimmäisessa Pera rutisee -kirjoituksessaan hän muistelee parin vuoden takaista myrskyä suomalaisen sarjakuvakaupan sormustimessa.
Jarlalla keitti enemmän kuin fingerporillisen verran yli, kun Kreegah Bundolo -nettikaupassa Pikku-Fingerporin ensimmäisen numeron tuote-esittelyssä kerrottiin lehden olevan "ylihinnoiteltua, rahastusmielessä tehtyä paskaa" ja kehotettiin olemaan ostamatta sitä. Sijalle hankinnaksi ehdotettiin ensimmäistä varsinaista Fingerpori-albumia.
Kolumnissaan Jarla muistelee kustantajan rauhoitelleen häntä olemalla antamatta Fingerporeja Kreegah Bundololle myyntiin.
Näin tapahtuikin.
Sarjakuvamaailmassa muusta taidemaailmasta tutut kritiikin muodot ovat Suomessa melko nuoria ja ohuita. Laajemmin vasta 1990-luvulla aloitettiin kirjallisuuskritiikin muodot täyttävien sarjakuvakritiikkien kirjoittaminen. Harrastajien kesken "paska" on edelleenkin kurantti kuvailusana, joskin taidepuheen yleistymisen tieltä väistymässä oleva.
Sen sai Jarlakin oppia kiehahduksensa jälkeen. Sarjakuvakauppias Hans Nissenin kirjoittama tuotekuvailu tuli häntä vastaan muuallakin. Stripeistä tykättiin, mutta pidemmät sarjakuvat olivat "aika paskoja".
Alkeelliseltakin vaikuttava kritiikki kertoo, että tehdyssä työssä on jotakin vialla. Vaikka sen sanoisi pääasiassa ns. taidesarjakuvaa myyvä mies. Kuten Jarla nyt ymmärtää:
Haluan ajatella, että kun "Hans" haukkui Pikku-Fingerporin, hän ei yritä nitistää populääriä huumorisarjakuvaa maastamme, vaan peräänkuuluttaa sillä laatua. Niin pitääkin, sopi se minulle tai ei. Ei pitäisi piirrellä sarjakuvaa viimeisinä tunteina ennen painoon menoa väitellen toisella kädellä ateismista Kvaakissa.
* Kreegah Bundolo
* Hans Nissenin kauppiaslaatua kuvannee muun muassa hänen Tuunatut kirjat -bloginsa.
(ja jos joku kaipailee Sarjainfon numeroa 4/2009, se on tulossa, ei vielä ilmestynyt)
3 kommenttia:
Huomasin että tästä blogista lappaa väkeä nettikauppaani ja tulin tutkimaan että miksi. Yllätyksekseni huomasin että Pikku-Fingerpori-mielipiteestäni keskustellaan edelleen. Blogimerkinnässä harmitti erityisesti se, että siitä sai kuvan että käytän ruumiineritteitä ensisijaisena adjektiivina kuvaillessani sarjakuvia, joista en pidä. Pelkkää palturia moinen väite.
Poistin aikoinaan Jarlan toivomuksesta Pikku-Fingerporin esittelyn netistä mutta otin sen talteen tietoisena siitä että sille on joskus vielä käyttöä. Huumorimielessä kirjoitettu esittely oli seuraavanlainen: "Sarjakuvateollisuuden tuorein yritys nyhtää sinulta, rakas asiakas, kovalla työllä ansaitsemasi rahat. Tutustu kierrätettyihin huumorisarjakuvan keskinkertaisuuksiin ja Pertti Jarlan kyvyttömyyteen venyttää ratkiriemukkaita strippejään sivun mittaisiksi hupailuiksi. Lyhyesti: Osta Fingerpori-kokoelma, älä tätä lehteä. Suomenkielinen ohut, ylihintainen lehtinen."
Ei ehkä maailmanhistorian rakentavin kritiikki, mutta mielestäni kuitenkin melko kaukana tässä blogissa ja Jarlan kolumnissa esitetystä älähdyksestä.
Toinenkin kohta blogimerkinnässä sekä mainitussa kolumnissa vaatii oikaisua. Vaikka Jarla vaati kustantamoa olemaan toimittamatta minulle julkaisujaan, kustantamosta ilmoitettiin kiertoteitse, että Fingerporia myydään kyllä puodilleni niin paljon kuin haluan sitä ostaa. Tästä huolimatta jätin Jarlan kirjat pois valikoimastani, koska ajattelin että niitä saa ken haluaa mistä tahansa kirjakaupasta. Nettikauppani näet pyrkii ensisijaisesti palvelemaan lukijoita joilla on vaativa maku, jolle ei löydy tyydytystä jokaisen kirjakaupan sarjakuvahyllystä.
Ainoa itseäni koskeva kohta blogimerkinnässä, joka pitää edes jossain määrin paikkansa on Jarlalta napattu lainaus siitä että peräänkuulutan laatua. Vaikkei nettikauppani valikoimaa tukiessa välttämättä sitä huomaa, kulutan itse monipuolisesti sarjakuvia. Pitkäaikaisimmat sarjakuvasuosikkini ovat kaikki viihdesarjakuvaksi tehtyjä juttuja kuten Tove Janssonin Muumit, Jack Kirbyn Ihmeneloset, Tintti ja Ken Parker. Edellämainittuihin verratessa viihdesarjakuvan taso tuntuu olevan nykyään melko alhainen. Mutta: Taidesarjakuvaksi kutsutussa marginaalissa tuntuu koko ajan tapahtuvan kaikkea mielenkiinoista. Mielelläni lukisin ja tukisin uutta viihdesarjakuvaa, jos joku yltäisi lähellekään klassikoita. Ranskalaiset Maalari ja merirosvo sekä Donjon-sarja ovat pieniä pilkahduksia paremmasta. Hyvin tehtyä, menevää ja hauskaa sarjakuvaa kaikenikäisille.
Enkä myöskään ymmärrä millä tavalla nettikauppani valintoihin liittyy Tuunattujen kirjojen blogi. Jos joku kuitenkin on kiinnostunut blogissa esitellystä ilmiöstä, kannattanee napata lehtipisteistä ensi kuussa ilmestyvä Parnasso, jossa on kirjatuunausta käsittelevä artikkelini lehden toisena pääjuttuna.
Terveisin,
Rehellinen sarjakuvakauppias Hans Nissen
Kiitän suuresti tapahtunutta lisää valaisevasta kommentista. Kirjoitin muistin, kvaakin ja Jarlan kirjoituksen varassa, joista ensin mainittu toimii heikoiten. Pahoittelen mahdollsia imagon vääristelyllä aiheuttamiani liiketaloudellisia tappioita. Sellaisia en tässä tapauksessa soisi tapahtuvan.
Tekstiini jäi näköjään kriittiseen paikkaan kirjoitusvirhe. Tarkoitukseni oli kirjoittaa että "Vaikkei nettikauppani valikoimaa TUTKIESSA välttämättä sitä huomaa..."
Imagon vääristelystä ei tässä tapauksessa seurannut tappiota vaan päinvastoin kävijämäärä lisääntyi ainakin tilapäisesti. Monet kiitokset linkityksestä.
Lähetä kommentti