Jari Tervo muisteli eilen Uuden Suomen puheenvuorossaan viikolla edesmennyttä Kari Tapiota (oik. Jalkanen, 1945-2010). Kirjoituksen hän aloitti: "Osmo Jokisen runokokoelma Nollapiste vuodelta 1964 on saavuttanut Suomessa kulttimaineen." Niin on, tässäkin blogissa kirjaa on käsitelty (Ajatuksia Nollapisteestä).
Mutta miten se Kari Tapioon liittyy?
Ennen laulajan uraansa Kari Jalkanen työskenteli kirjapainoalalla. Monissa haastatteluissa hän muisteli olleensa käsinlatoja ennen laulajan uraansa, joissakin muisti vielä mainita, ettei sellaista ammattia enää ole. Paluuta siviilihommiin ei enää ollut.
Käsinlatojat olivat painojen työntekijäpuolen ykkösiä, kuka tahansa ei sellaiseksi päässyt. Kari Tapio käsinlatojuuttaan korostaessa halusi muistuttaa, ettei hän mikään joutojätkä ollut ennen viihdyttäjän uraa ollut.
Suonenjoelta syntyisin ollut Jalkanen työskenteli Pieksämäellä Sisälähetysseuran Raamattutalossa. Vuonna 1964 hänen tehtäväkseen tuli latoa Jokisen Nollapiste.
Illanistujaisissa kirjailijoiden kanssa on varmaan ollut herkullista muistella tuota työtehtävää.
Tervo mainitsee Jalkasen olleen latomisen aikoihin konelatoja. Sekin varmaan pitää paikkansa. Tuskin vielä 18-vuotiasta olisi käsinlatojaksi kelpuutettukaan.
Monilla tuntemillani ja tietämilläni käsinlatojilla oli/on rakkaus hyvään suomen kieleen. Sanomalehdissä nämä ammattilaiset vielä 1970-luvulla saattoivat oikoa toimittajanplanttujen tekeleitä (lat. huom.).
Kari Tapio osoitti rakkauttaan suomeen laulamalla. Ehta käsinlatoja siis.
(kuvana näyte Jokisen Nollapisteestä, Jalkasen ladontaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti