Suomen viime sotien ajasta on kirjoitettu paljon. Viimeisimpiä virtauksia on ollut kirjoittaa paikallisia sotahistorioita. Tapaninajelulla Pieksämäellä kävi ilmi, että myös Pieksämäestä on kirjoitettu sellainen. Markku Iskaniuksen Kotiseudun risteysasema (Apali 2010).
Mikäs siinä, kyllä maailmaan kirjoja mahtuu ja kansissa paikalliset tarinat herättävät muistoja ja muualta muuttaneille valaisevat mitä paikkakunnalla on tapahtunut. Parhaassa tapauksessa teokset avaavat omituiseksi koettuja käytäntöjä ja erikoisia suhtautumisia.
Iskaniuksen Kotiseudun risteysasemaa ehdin vain selailla. Eräässä alaotsikossa mainittiin "kulttuuri-ihmiset", luvun innostuin lukemaan.
Sota-aikaisista kulttuuririennoista tai kulttuuriväen ponnisteluista isänmaan hyväksi ei kuitenkaan luvussa kerrottu. Kyse oli ajan tiukasta säännöstelystä ja elintarvikepulasta.
Salakauppaa käytiin ja kiinnijääneitä tuomittiin sakkoihin säännöstelyn alaisten elintarvikkeiden kaupasta ja kuljettamisyrityksistä.
Esimerkkinä kerrotaan muun muassa eräästä emännästä, joka oli tuomassa kauppalaan tiuta munia. Iskaniuksen mukaan kauppalan vaimoväki oli tottunut salamasotamaisiin ostoiskuihin silloin kun tavaraa tai elintarpeita oli tarjolla.
Oikeudessa kertomansa mukaan emäntä oli matkallaan joutunut rouvien piirittämäksi. Kauppalaiset olivat halunneet kortitonta kauppaa käydä ja vielä ylihintaan, mutta kun hän ei sellaiseen tietenkään ollut suostuvainen, olivat rouvat napanneet hänen korinsa ja sysänneet emännän maahan.
Viisi rouvaa oli jakanut 20 munaa keskenään ja antaneet maksun pöllästyneelle myyjälle hyvityksen kera.
Sakkoja ja rikoshyödyn menetys valtiolle oli tuomio. Oikeudenkäyntiin herätettiin paikallista kiinnostusta, ja kansa nimesi istunnon munakäräjiksi.
Emäntä ja ostajarouva olivat salakaupoista kärähtäneet, koska osa ostohalukkaista oli jäänyt ilman. Tiusta ei ole monelle jakaa. Osattomat olivat rientäneet poliisille kantelemaan, vaatihan sota-aika yhtenäisyyttä ja lainkuuliaisuutta. Mitä siitä tulisi, jos kaikki sooloilemaan alkaisivat.
Munakäräjien jälkeen kauppalassa levisi juttu, jonka mukaan munantuottajaemäntä oli vakaasti puhuttanut kollegoitaan: Varokaa niitä kauppalan kulttuuri-ihmisiä!
2 kommenttia:
Oikeassa oli emäntä, kun eräs kulttuuripersoona,Juice, meni myöhemmin kirjoittamaan kappaleen Pieksämäen asemalla blues, josta helposti saa käsityksen, ettei aseman seutu tarjoa virikkeitä.
Monelle muullekin matkustajalle on jäänyt samanlainen kuva Pieksämäen asemasta.
Joskus takavuosina laulelman ollessa suosittu, joku uskaltautui kappaletta Pieksämäen asemallakin laulamaan.
Lähetä kommentti