Uusien kirjojen ilta

Pari kuukautta sitten perustettu Oulun kirjailijat - Författarsällskapet i Uleåborg piti eilen illalla pääkirjastolla uusien kirjojen illan. Kuusi pohjoissuomalaista kirjailijaa esitteli tuoreita teoksiaan, kukin omalla tavallaan.

Illan aloitti Essi Kummu Limingasta. Hän esitteli tuoretta romaaniaan Karhun kuolema (Tammi 2010) ja luki siitä näytteen. Sotilaselämäkerturi Robert Brantberg (alla) jatkoi kertomalla tuoreimman teoksensa Lagus, ritari n:o 1 (Revontuli 2010) kohteesta Ruben Lagusista ja hänen ominaispiirteistään.

Sarjakuvataiteilija Lauri Ahtinen (ylin kuva) jatkoi 15 minuutin yksinäisyyden (WSOY 2010) parissa. Ahtista sapettu Helsingin Sanomissa julkaistu kritiikki, mutta onneksi hän malttoi kuitenkin lukea omaa tuotantoaan ennen Harri Römpötin teilausta. Muistutettakoon kuitenkin, että Heikki Jokinen arvioi Hesarissa Ahtisen esikoisen Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY 2009) ihan myönteisesti.

Koillismaalle Taivalkosken ja Kuusamon maisemiin teoksensa sijoittava Veli Käsmä antoi sytykkeitä veijariromaani Salakaadon (HD 2010) lukemiseen ja kertoi kirjoittamisensa lähtökohdista. Autenttinen luontokuvaus ja koillismaan murre ovat hänen lähtökohtiaan. Varsinaiseksi päätyökseen hän mainitsi päätalomaisen Kostonjoki-sarjan, josta ensimmäinen osa on myös tänä vuonna ilmestynyt (Kostonjoen kohina, Mäntykustannus 2010).

Kirjallisuuden eri lajit vaihtuivat tiuhaan. Seuraaksi Eero Suvilehto luki näytteitä ja muisteli Maailmanpyörää polkemassa (Vihreä kettu 2010) aforistisen runokokoelman syntyä ja syntyaikoja Wienissä. Tulipa siinä ohessa kiteyttäneeksi mielipiteensä kirjallisuuden nykyvaiheistakin: Postmodernismi on kapitalismin tämän vaiheen makeutusaine.

Illan päätti toinen sarjakuvaihminen, vanhan ajan seikkailusarjakuvia tekevä Ilpo Koskela. Hän kertoi kahdesta Alex Revelin kolmannesta seikkailusta Paholaisen kuiskaus (Arktinen banaani 2009) ja Sarjakuvantekijän oppikirjasta (Arktinen banaani 2010). Paholaisen kuiskaus on tulossa ruotsiksi ensi vuonna.

Sarjakuvantekijän oppikirjan yhteydessä Koskela kertoi tehneensä Paholaisen kuiskauksesta ensin muusikkojen tapaan demon ja vasta kustantajan saatuaan oli viimeistellyt teoksensa sarjakuvaromaanin mittoihin. Suositteli tapaa muillekin, tosin ilmaan jäi kysymys siitä millainen demo olisi muissa kirjallisuuden lajeissa.

Oulun kirjailijoilla on verkkosivut ja vuoroblogi. Alkuviikosta kirjoitusvuorossa oleva Jarmo Stoor tuli paljastaneen Korvatunturilla tapahtuneen kauheuden. Petteri Punakuono on salvattu:

Ajaessani Oulua kohden huomasin, että lappalaiset olivat ajaneet porot Talvatuksen aitaukseen. Erotus oli meneillään. Radiosta tarttui korvaan laulu: ”Petteri Punakuono oli poro iloinen…”. Mieleen tuli kuva lentävästä valjakosta, jota Petteri veti. Hienot sarvet heiluivat, nenä loisti ja kellot kilkattivat. Silloin välähti: eihän urosporoilla ollut sarvia jouluna. Petteri olikin siis Paula tai mikä pahempaa: joulupukki oli kuohinut Petterin. Hyvänmielen lähettiläs oli tehnyt Petteristä munattoman työorjan. Todisteet olivat kiistattomat: purtuilta poroilta kun eivät sarvet putoa.