Eilisillan tv-kolumnissaan Timo Harakka esitteli käppyröitä äänestysprosentin ja muutamien puolueiden kannatuksen suhteesta. Viime vuosikymmeninä aina kun äänestysprosentti on ollut korkea, on SDP voittanut. Vastaavasti sen oltua alhainen, Kokoomus on voittanut.
Reilua puolta tuntia aikaisemmin muistui mieleen yksi monille 1970- ja 1980-luvun alun lapsille traumaattinen politiikkakokemus. Näiden äänestäjäpolvien aikanahan äänestysaktiivisuus on alkanut laskea.
Perheen nuoriso käänsi television toiveikkaasti puoli yhdeksän aikaan kakkoselle. Piti alkaman Pasilan, Kyösti Pöystin, Rauno Repomiehen ja kumppaneiden kivat seikkailut.
Mutta ei alkanutkaan. Tuli kertauksena joidenkin hiihtokisojen päivän tuloksia.
Nuorison pettymys oli suuri. Hiihtoa, ketä kiinnostaa.
Muistan itsekin asettautuneeni television ääreen odottamaan Pätkiksen alkua. Itänaapurista oli kuitenkin tullut suruviesti, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Juri Andropov (vai oliko se Konstantin Tshernenko?) oli kuollut, ja amerikkalaisten piirroselokuvien sijaan televisioon tulikin Mauno Koivisto pitämään puhetta hänen muistolleen.
Jäi Pätkis kokonaan näkemättä.
Lasten ja nuorten odotusten pettäminen politiikan tai kansallisen itsetunnon kohottamisen varjolla on vaarallista. Ainakin jos demokratiaa mitataan osallistumisen määrällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti