Lauantain Kalevan (26.2.2011) kulttuurisivuilla esiteltiin ja arvosteltiin Antti Leikkaan (s. 1967) esikoiskirja Melominen (Siltala 2011). Kriitikko Pauli Tapio toteaa, että Leikas kirjoittaa vahvasti Veikko Huovisen hengessä, esikuvansa useasti mainitenkin. Loppukappaleen tuomiona on "ei täysin toimiva" vaikka onkin "hupaisa kauttaaltaan".
Leikas on it-ihmisiä, ohjelmistotuotetalo Jidean toimitusjohtaja, jolla on tunnetusti kulttuuriharrastuksia. Oululaisen Kaltion päätoimittajanakin oli muutaman vuoden Jussi Vilkunan jälkeen.
Kalevan kirjailijahaastattelussa Leikas kertoo asettaneensa tavoitteekseen, että 42-vuotiaana hän julkaisisi jotakin. Vuodella hän siitä kuitenkin myöhästyi, tämä viivästys ilmeisesti tuli kustantajan toivomia korjauksia tehdessä.
Leikkaan asettama tavoite on tuttu. Itsekin aivan samanlaisen asetin lukion loppuvaiheessa.
Koska Leikas on ikätoveri ja kotoisin myös Savosta (selvennykseksi sanottakoon, että emme tunne, emmekä ole tavanneetkaan) mielessäni alkoi hahmottua, että ikätavoite voisi olla jokin 1980-luvun loppupuolen ilmapiirissä liikkunut käsitys elämäntavoitteiden asettamisesta.
Ainakin 1980-luvun humanistien maailmassa alle nelikymppisenä väitteleminen olisi ollut sensaatio. 40-50 -vuoden haarukassa pätevöityminen varsinaiseksi tutkijaksi olisi ollut yleisten käsitysten mukaisesti sopiva aika.
Nimenomaan 42-vuotiaana julkaisemisen toive juontuu varmasti jotenkin Linnunradan käsikirjaan liftareille. Senhän Yleisradio esitti ensimmäisen kerran nimenomaan 1980-luvulla. Kirjasarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1981 (Fantasy).
Tunnettu ja puhuttu ikä jo tuolloin oli 27 vuotta. Elää lyhyt, mutta sisältörikas nopeasti itseä säästelemättä. Ja sitten kuolla kaiken nähneenä ja saaneena Jim Morrisonin, Jimi Hendrixin, Brian Jonesin ja Janis Joplinin tapaan.
Me turvallisuushakuisemmat asetimme ikätavoitteet toisin. Siihen hiukan absurdiutta sotkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti