Eilen radiossa kerrottiin, että Nasan avaruusbiologi Richard Hoover arvelee löytäneensä maapallon ulkopuolista elämää. Tiedosta uutinen kertoi varauksin, ja että asia on nyt erittäin laajassa vertaisanalyysissä. Että ovatko tosiaan muualta nuo Etelänapamanteelle pudonneista meteoriiteista löytyneet mikroskooppisen pienet fossiilit osoitus elämästä muualla.
Etelämantereella vuonna 1986 tehdyistä löydöistä on tietoja tihkunut jo jonkin aikaa sitten, ja populaarikulttuuri on hyödyntänyt arveluja tarinoidensa juonenkäänteissä. Nyt Hooverin Journal of Cosmologyssa julkaistussa artikkelissa mikrometriset levämäiset fossiilit esitellään sanoin, kuvin ja tarkoin analyysein. Joitakin muitakin vastaavia meteoriitteja on vastaavaan tarkasteluun otettu.
Sanat ja kuvat osoittavat fossiilien olevan. Mutta kysymys kuuluukin, mistä tiedämme niiden olevan jostakin muualta?
Elämä maapallollakin on osoittautunut paljon moninaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi kuin vaikkapa 1960-luvulla kuviteltiin elämänehtoja määritellessä. Valtameren syvyyksistä valottomista paikoista mustien savuttajien ympärillä on havaittu olevan omat ekosysteeminsä. Hiljan Nasa esitteli suuria ennakko-odotuksia antaen kalifornialaista myrkkyjärveä, jossa myös oli elämää.
Yksin nämä ovat kumonneet useita elämän synnylle varhemmin asetettuja ennakkoehtoja.
Mikrofossiilien julistaminen ulkoavaruuden tulokkaiksi ei ole mitenkään yksioikoista. Kun elämä maassakin kaikenlaiset ääriolosuhteet sietää, niin mikrolevät voivat olla täällä kivien pinnalle asettautuneita. Joko putoamisen jälkeen tai sitten kivet ovat joskus maapallon varhaisvaiheiden aikana täältä avaruusmatkalle sinkoutuneet.
Kaikki todennäköisyydet ovat kuitenkin sen puolesta, että elämää on muualla ja nämä löydöt ovat siitä todiste. Mutta kun halutaan varmuus, niin suurikaan todennäköisyys ei riitä.
Ja tästä vuosituhansia arkarruttaneesta asiasta halutaan olla täydellisen varmoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti