Mustavalkomaanantaissa kysellään perintökalleuksia. Sellaisena haluaisin esitellä setäni 1970-luvulla pulteista ja muusta pikkutavarasta hitsaileman Vasilin, viikatemiehen.
Pienen patsaan nimestä voisi päätellä siihen sisältyvän jotakin itänaapuriin liittyvää, mutta sen alkuperäinen sijoituspaikka auton kojelaudan koristeena kertoo enemmän. Vasili oli mustaa huumoria, jonkinlainen kannanotto aikansa autoliikenteeseen.
1970-luvulla kuoli nykyistä paljon enemmän ihmisiä liikenteessä, kuolonkolareita oli määrällisesti enemmän kuin nyt vaikka liikenteessä oli vähemmän autoja. Oli erilaisia kampanjoita, television napsauttavat sormetkin muistuttelivat toisten paremmasta huomioon ottamisesta ja matalammista tilannenopeuksista.
Viikatemies herätti liikennevaloissa kanssaliikkujoiden huomion. Sedän autoa lainatessa sain minäkin sen nähdä.
Sittemmin Vasili palveli vanhainkodissa sedän huoneessa television päällä. Tosin hoitajat pitivät sitä liian rajuna ympäristöönsä, ja vaivihkaa patsas oli siirtynyt kaappiin piipunnysien viereen.
11 kommenttia:
Tämä nyt menee kehumiseksi, mutta setäsi on ollut taiteilija. Vasilissa on monta hykerryttävää yksityiskohtaa, mm. nuo vietereistä tehdyt kämmenet ja lanneluut siipimutterista.
Hurjan näköinen kaveri, mutta todellakin liikenne oli aikoinaan hurjaa ja vaarallista ilman nopeusrajoituksia ja turvavöitä.
Mahtava esine - oikea aarre. Hieno tarina liittyy myös kuvaan
Oikein retro esine, kuva kulma kuvaa hyvin viikatemiestä iLike :)
Hieno! Ja sillä on tarina!
Muistot ja tarinat tekevät esineistä aarteita, esimerkkinä juuri tämä esille ottamasi veistos. Sanon sitä veistokseksi, se on sen ansainnut.
Huomiota- ja ajatuksia herättävä taideteos!
Oi miten hieno, todella. Ja tarina, sekin.
Kiitos kommenteista. Toivottavasti taivaiden seppäkerhoihin kehut ovat välittyneet.
Vasili on upea! Onpa ollut huumorintajuttomia hoitsuja..
Hienosti oivallettu käyttää "romua" taiteeseen.
Lähetä kommentti