Lauantaina Jyrki Kiiskinen jatkoi de Montaignen esseiden otsikoiden kanssa. "Valehtelijoista" olivat tällä kertaa vuorossa. "On ihanaa kuunnella hyvää valehtelijaa, jolla on positiivinen asenne ja miellyttävät käytöstavat" aloittaa Kiiskinen ja jatkaa seuraavassa kappaleessa: "Hyvä valehtelija maalaa ihanan näkymän johon haluamme uskoa, vaikka aavistaisimmekin, ettei se ole todellinen."
Kiiskinen tuli mieleen lukiessa Roope Erosen Business Dayta (Kutikuti 2010). Sanaton ja nimeämätön teos kertoo kahdellakymmenelläneljällä kokosivun lyijykynäpiirroksella liikemiehen elämästä.
On teoksella nimi, edellä jo mainittu. Se tosin kerrotaan vasta takakannessa, ei etukannessa tai nimiölehdellä kuten tavallisesti.
Erosen liikemies on pyöreäpäinen ja -poskinen aina iloinen miekkonen. Ei hän valehtelijaksi määrittäydy, mutta epärealistisen oloisia odotuksia ja näyttöjä Erosen kynä paperille piirtää. Positiivisessa hengessä liikemies toimensa toimittaa, lukijalle kaikki näyttäytyy lopulta yltiömäisenä maalailuna, epäuskottavana kasvun harjalla ratsastamisena.
Ennen tavoitteiden saavuttamista liikemiehen täytyy olla osa koneiston rattaita, istua yksin, sukeltaa merenpohjaan ja kiivetä tikkaita ylöspäin. Siten löytyy menestyksen avain ja kaavioiden pylväät alkavat nousta kohti taivasta.
Hyvän valehtelijan tarinassa on takapakkeja. Ne tekevät hänen tarinastaan uskottavan, tai ainakin uskottavamman, sellaisen johon voi antautua. Eronen esittää vain positiivisen. Samoin kuin yrittäjyyteen yleisesti kannustavat, yrittäjyyden puolesta yhteiskunnallisesti puhuvat. Se ei kerta kaikkiaan ole uskottavaa, ja se on kerrottu propagandan omin keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti