Presidentinvaalikampanjassaan Paavo Väyrynen piti esillä mahdollisuutta palata takaisin markka-aikaan. Epäilemättä ehdotuksesta vielä kuulemme puheenjohtajavaalikampanjan aikana. Suomi sai oman rahansa vuonna 1860, mutta tuolloin alkuvuodesta ei vielä ollut lainkaan selvää että sille nimeksi tulisi jälkikäteen tutulta ja luonnolliselta tuntuva markka.
Yrjö Koskinen (myöhempi Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen) kirjoitti Mehiläiseen 3/1860 ehdottaen saikkoa. Keskustelua oli käyty sanomalehdistössä jo hyvän aikaa, jutussaan Koskinen kertasi muiden tekemiä ehdotuksia ja niiden etuja ja haittoja.
Luontevin kansan suuhun helposti tarttuva rahan nimi olisi ollut rupla tai riksi. Mutta koska Suomen rahan oli tarkoitus olla neljäsosarupla, niin emämaan rahan mukaan nimeäminen olisi tuonut sekaannusta. Riksi oli läntisen naapurin riikintaalerin (riksdaler) lempinimi, ja paljon Suomessa edelleen käytetty raha. Sekaannusta olisi senkin kanssa syntynyt.
Arvoltaan suomalaisille aiottu raha olisi ollut lähellä Ranskan frangia. Tätä nimeä Koskinen piti suomalaiseen suuhun sopimattomana.
Ruotsinkieliset lehdet olivat liputtaneet "rahan" puolesta. Koskisesta ja suomenmielisistä yleisnimen käyttöönottaminen erisnimenä oli huono vaihtoehto suomenkielisille. Yksi rupla olisi "neljä rahaa", sekaannusta siitäkin tulisi.
Suometar (n:o 7/1860) oli esittänyt omana vaihtoehtonaan sataikkoa. Nimi oli johdettu siitä, että aiottu raha jakaantuisi sataan neljänneskopeekkaan. Sata osaa, sataikko. Koskinen käänteli sanaa, ja ei saanut sitä oikein kieliopin mukaan mieluisasti taipumaan. Niinpä hän päätyi lyhentämään sen saikoksi. Saikko, siinäpä Suomelle raha.
Tähän ehdotukseensa Koskinen ei kuitenkaan juttuaan lopettanut. Hän palasi vielä Ranskan frangiin, havaiten sen muodostuvan maan nimestä. Voisiko Suomen raha samaan tapaan muodostua suomoksi? Tai sitten runollisemmin olla helisevän äänensä perusteella heljo tai helkka? Ehkä peräti valio, kauni tai julkio?
Suometar oli ehdottanut sataikon sadasosaksi äyriä. Se ei Koskiselle kelvannut. Hänestä parempia vaihtoehtoja olisivat olleet rahtu tai pii. Suomo ja pii, siinäpä mukava pari, arveli Koskinen.
Kynnyskysymystä nimestä Koskinen ei tehnyt. Mikä tahansa valittu nimi olisi hänestä sopiva, kunhan ruplasta päästäisiin eroon. Uskaltaapa hän kirjoituksen lopuksi asettaa sittemmin toteutuneen toiveen: että ruplat lakkaisivat kelpaamasta Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti