Tänään 1799 syntyi Pietarissa (juliaanisen kalenterin mukaan 23.12.1799) Karl Pavlovitš Briullov, joka nousi maineeseen historiallisten maalausten tekijänä. Hänen tunnetuin teoksensa on Pompeijin viimeinen päivä (1827).
Netistä Briullovin maalausten kuvia katsellessa mieleen tuli miten massakuvan aikakausi on kohdellut vanhempaa taidetta. Runsailla yksityiskohdilla ja harkituilla liikkeen suunnilla varustetut kuvat on pitänyt pilkkoa osiksi, jotta nykykatsoja osaisi pysähtyä niiden äärelle. Toki tällainen taiteen massakuviksi osittaminen on antanut monelle kuvalle ja aiheelle monia vuosia lisää.
Tässä on ensin neljä netistä poimittua yksityiskohtaa taulusta, sitten varsinainen Briullovin taidonnäyte.
5 kommenttia:
Olisiko taidemaalari tarvikkeineen ensimmäisessä kuvassa? Omakuva tai ainakin viittaus tekijään?
Itsensä on pakokauhun ja tuhon keskelle asettanut. Muutamia vuosia myöhemmin tehdyssä omakuvassa on samanlainen kiharapää.
Tosiaan.
Missä se tuhka ja laava on? Ainakin yksi kuollut tai pyörtynyt äiti siellä makaa. Tukehtuiko hän häkään?
Suurennetuissa yksityiskohdissa tosiaan jää ympärillä tapahtuva vähemmälle huomiolle.
Taustan punainen hohka, kaatuvat patsaat, savu, ne jäävät näkemättä.
Lähetä kommentti