Kirjakauppaliitto on valittanut, että viime vuonna suomalaiset eivät enää ostaneet niin paljoa kirjoja kuin aikaisemmin. Liiton puheenjohtaja Mikko Parviainen meni haastattelussa valittamaan myös "himolukijoiden" määrän vähentymisestä. Uutisessa kerrottu himolukijan määritelmä on saanut kiherrystä aikaan yhdessä ja toisessakin kirjablogissa. Tuon tittelin saisi kymmenen kirjaa vuodessa lukemalla. Tämän innoittamana Kirjasfäärissä on tehty hauska lukijatesti.
Kun kyseessä on kirjakauppaliiton puheenjohtaja, niin "lukemisen" määritelmänä on oletettavimmin kirjan ostaminen kirjakaupasta. Vieläpä mieluiten täydellä hinnalla eikä alennuslaarista. Näin esitettyihin lukuihin tulisi jotakin tolkkua.
Saman uutisoinnin ohessa on kuultu jälleen kerran Suomalaisen kirjakaupan hellimä ajatus suomalaista kirjanostajista. Sen mukaan kirja on pääasiassa heräteostos. Kauppaan tullessaan suomalainen ei tiedä mitä hän haluaa.
Luulen kirjanostajan hyvin tietävän mitä hän haluaisi. Myyjälle halun kertominen on kuin ostopäätös. Ainakin minä haluan nähdä teoksen ja tietää sen hinnan ennen kuin sitoudun sen ostamiseen.
Toiseksi kirjakauppojen valikoimiin ei ole luottamista. Turun Sanomat pääkirjoituksessaan kyseenalaistaa sen, onko kirjakaupoissa ostettavaa. "Silmäys isoihin kirjakauppoihin ja etenkin ketjumyymälöihin osoittaa ongelman kärjistettynä. Ei ole juuri mitään ostettavaa, ellei ole hakemassa bestselleriä, jota myydään kaikkialla, marketeista huoltoasemiin", kirjoittaa lehti.
Vähänkään harvinaisemman kirjan ei oleta automaattisesti kuuluvan valikoimiin. Usein paljon mediajulkisuutta saaneita teoksia ei ole kirjakaupoissa saatavana. Näin ostokset väistämättä ovat heräteostoksia.
Kirjasto on kirjakauppaa paljon luotettavampi kumppani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti