Eilen Aineen taidemuseolla oli esittelemässä Finlandia -näyttelyään ja kertomassa Hytti n:o 6 -kirjastaan Rosa Liksom. Museon kahvio oli täynnä, olihan taiteilija synnyinseudullaan Tornionjokilaaksossa. Kirjaesittelun jälkeisestä keskustelusta ei muualta tullut oikein saanut tarttumapintaa, niin paikallisia käsitteleväksi puhe meni.
Liksomin ajatus Finlandia-valokuvien taustalla oli käsitellä kansallisia aiheita ja monumentteja nykyaikaan tuovalla, ravistelevalla tavalla. Ensimmäiset ideat kaatuivat toteuttamisen mahdottomuuteen, mutta yleiseurooppalainen keskustelu musliminaisten pukeutumisesta antoi keinon: tuoda puhetta nostattanut burka uusiin maisemiin.
Burka ei ole uskonnollinen vaate, Liksomin mukaan se on syntynyt 1300-luvulla Afganistanin suurmogulin kolmen kauniin tyttären ja vaimon vaatetukseksi. Myöhemmin myös muu hoviväki sai luvan käyttää sitä. Vaatteen kuninkaallinen alkuperä teki siitä kiinnostavan muillekin, läpi yhteiskuntaluokkien. Nykyisin se on lähinnä köyhien käyttämä.
Kuvauksia varten Liksom sai Suomen suurlähettilään kautta 25 aitoa ja alkuperäistä burkaa Kabulista. Yksi sikäläiseltä torilta ostettu Suomen lipun sininen burka kiersi yleisössä mielenkiintoa herättäen. Useat jopa kokeilivat sitä.
Burkia on myynnissä monia eri värejä. Suomen lipun sinisiä, joita Liksom kuvausprojektiaan varten nimenomaan halusi, sai ilman erikoistilausta. Liksom on kuvannut burkaan pukeutuneita naisia videolle ja valokuviin useiden vuosien ajan. Hänen kokemustensa mukaan suomalaiset pukeutuivat mielellään vaatteeseen ja viihtyivät siinä. Kiinalaiset puolestaan olivat pitäneet sitä ahdistavana ja riisuneet sen pois heti kuin oli mahdollista.
Vaikka burka on peittävä vaate, niin Liksomin kokemusten perusteella se ei ole anonyymiksi tekevä. Kun ei näe kasvoja, alkaa kiinnittää huomiota muuhun olemukseen: kokoon, ryhtiin, kävelytyyliin. Näin vaatteen sisällä oleva paljastuu niin yksilönä kuin kulttuurinsa edustajana.
Liksomilla oli tarkoitus kuvata pohjoisessa jatkoa sarjaansa. Hän oli jo matkalla taidemuseolle suunnitellut kuvauspaikkoja.
Hytti n:o 6 (WSOY 2011) taustalla oli Liksomin esikoisteoksestaan voittama J.H. Erkon palkinto. Rahalla saattoi ostaa liput junamatkalle Venäjän halki. Romaaniksi matkamuistot alkoivat muuttua tyttären kysyttyä mikä on Neuvostoliitto? Äidin pitkä selitys ei tyydyttänyt tytärtä. Tästä sisuuntuneena Liksom kolmessa päivässä kirjoitti teoksen perusrungon. Pitäisihän hänen osata maassa olleena ja Venäjästä kiinnostuneena jotakin asiasta sanoa.
Romaanin ulkoinen kehys on Liksomin tekemältä Ulan Batorin matkalta. Kirjan Vadim oli Sergei, eikä Sergei ollut lainkaan niin fiksu tai komea kuin Vadim.
Kirjan suosio yllätti niin kirjailijan kuin kustantajan. Ensimmäinen painos oli viisisataa kappaletta, toinen nopeasti otettu kaksi ja puoli tuhatta. Finlandia-ehdokkuus ja Finlandia-palkinto saivat kirjailijan muuttamaan suhdettaan lukevaan yleisöön. Ennen näitä Rosa Liksom ei ollut koskaan kotimaassa esiintynyt julkisesti kirjailijana. Palkinnon myötä suhde lukijoihin tuli tärkeämmäksi, ja nyt hän on kolmen vuoden ajan kiertänyt Suomeakin kertoen teoksistaan.
Tilaisuuden lopuksi Liksom signeerasi teoksiaan. Tunkua pöydän ääreen riitti.
Näyttelyyn Aineen taidemuseossa voi tutustua 2.2.2014 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti