Uusimpiin tietoteknisiin laitteisiin yleensä liitetään hajuttomuus, kliinisyys. Tietokoneen prosessorit ja piirit vaativat pölyttömyyttä ja puhtautta toimiakseen moitteettomasti, hiljainen tuulettimien hurina pitää siitä huolta. Uusin Tekniikan Waiheita (4/2011) paneutuu elektroniikkalaitteisiin liittyviin tuoksuihin ja tuntemuksiin. Jaakko Suominen on kartoittanut tietotekniikan haju- ja Kaarina Kilpiö C-kasettien käyttäjien aistimuistoja.
C-kasetti oli 1970- ja 1980-lukujen ämpäri, jossa musiikkia kuljetettiin mukana. Nauhurit ja mankat toimivat pattereilla, ja niiden virtaa oli säästettävä toistoon. Niinpä yksi ja toinenkin päätyi kelaamaan kasetteja sormin patterisähkön säästämiseksi. Tämä oma muisto saa vahvistusta Kilpiön artikkelista. Tunto on mennyt muidenkin sormien päästä.
C-kasettia muistellaan nostalgisesti. Kuluvia ja tuhoutuvia tuotteita kasetitkin olivat, mutta monien muistoihin on jäänyt kotoisat pelastuskeinot. Katkenneen nauhan saattoi korjata teipillä, rikkoutuneen muovikuoren sisältä saattoi pelastaa nauhan toiseen koteloon. Ainakaan samoilla kikoilla ei nykyisiä mp3-soittimia ja -tiedostoja pelasteta.
Sormenpäät olivat kelauksen lisäksi kovilla radiosta äänittäessä. Sormet olivat rec- ja stop-nappuloilla jännitettyinä ettei juontajien puheet turhaan tulisi häiritsemään myöhempiä kuuntelukertoja.
Normaali ihminen pystyy erottamaan noin kymmenentuhatta erilaista tuoksua. Hajuansa harjaannuttavat, kuten hajuvesien koehaistajat ja erilaisten hienojen alkoholijuomien maistajat, saattavat päästä jopa sataantuhanteen vivahteeseen.
C-kaseteista ihmisten mieleen on jäänyt lähinnä uuden kasetin tuoksu, muut hajumuistot ovat kuuntelupaikkoihin, kuten autoihin liittyviä. Jaakko Suomisen nettikyselyyn vastanneet liittivät tietokoneisiin uutuuden tuoksun lisäksi muitakin hajumuistoja. Monille Suomisen aineiston kommentoijille oli jäänyt mieleen Applen koneiden uutuustuoksu. Lieneeköhän yhtiöllä käytössään erityinen oma pakkaushajuste?
Hajumuistoista oli suomalaisilta tiedusteltu osana laajempaa verkkokyselyä. Harva vastaaja oli tähän kysymykseen innostunut pitkästi kirjoittamaan, lähinnä muutamalla sanalla lakonisesti toteamaan niiden aiheuttajia. Adjektiiveja tai adverbejä käytti harva. Tästä huolimatta Suominen on saanut aiheesta paljon irti.
Useimmille olivat tuttuja uuden, palavan pölyn, otsonin ja sähkön tuoksut. Iältään vanhemmat vastaajat puhuivat steriilistä ja kuivasta ilmasta. Siis jo lähtökohtaisesti jostakin "tuoksuttomasta".
Itsekin useimmat näistä tunnistan. Palavan pölyn tuoksun olen ajatellut tunkkaiseksi ja pistäväksi, sähkön puhtaan pistäväksi.
Jotkut muistelijat osasivat määritellä täsmällisiäkin hajuja. Erään vastanneen omatekoisen joystickin oikosulku tuoksui parsakaalilta. Hajun aistiminen oli pelastanut keskusyksikön tuhoutumiselta.
Hajumuistot Suomisen mukaan liittyivät usein johonkin dramaattiseen tilanteeseen, kuten parsakaalin haisteneella. Oudossa tai erikoistilanteessa on jotekin luvallisempaa tehdä myös oudompia ja vähemmän sosiaalisesti hyväksyttyjä havaintoja, kuten haistaa.
Painotuotteisiin on jo reilut parikymmentä vuotta ollut mahdollisuus lisätä tuoksuja. Mainostajat ja markkinoijat lienevät käyttäneet mahdollisuutta yhtä kauan. Tässäkin mielessä tuoksujen maailman avaaminen kulttuurihistoriallisesti on perusteltua. Että kriittisiä kuluttajia haistaessammekin olisimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti