Kamagurka ja herr Seele
Cowboy Henk
suom. Viljami Jauhiainen
Huuda huuda 2010
86 s.
Cowboy Henk on sarjakuvaklassikko Belgiasta. Kamagurka (Luc Zeebroek, s. 1956) ja herr Seele (Peter van Heirseele, s. 1959) ovat seikkailuttaneet lännensankariaan jo vuodesta 1981. Sarjakuvien lisäksi tekijöiden yhteistyötä on nähty myös teatterinäyttämöllä ja televisiossa. Henkillä on ollut vaikutuksensa suomalaiseenkin sarjakuvataiteeseen, vaikka seikkailuja suomeksi nyt ensimmäisen kerran nähdäänkin.
Kamagurka ja herr Seele ovat molemmat taiteen moniottelijoita. Viime vuodet taiteilijat ovat työskennelleet muissa projekteissaan, vuodesta 2002 lähtien Cowboy Henk on jäänyt vähemmälle huomiolle. Useampia suomennosvalikoimia voitaisiin aikaisemmasta materiaalista silti tehdä.
Nyt julkaistun albumin sarjakuvat ovat erilaisista julkaisupaikoista, se näkyy julkaisussa erilaisina sivutaittoratkaisuina. Teoksen taittaneen (ja tekstanneen) Benjamin Bergmanin on pitänyt sovitella hankalasti yhteensopivia palasia. Lopputulos on graafisesti vain kohtalainen, mutta ei häiritse lukunautintoa.
Pisimpään Cowboy Henk on ilmestynyt Humo -vaihtoehtojulkaisussa. Alkujaan sarja syntyi sosialistista Vooruit -sanomalehteä varten. Lukijapalautteen perusteella lehden toimitus päätti kuitenkin jo vuoden jälkeen lopettaa sarjan. Outoudessaan ja surrealismissaan Cowboy Henk ei kuulu koko kansan sarjakuviin. Tästä huolimatta Belgian Kortrijkissa on Cowboy Henkin patsas.
Mustavalkoinen, pelkistetty Cowboy Henk luottaa paljon kuvakerrontaan. Herr Seelen piirrosjälki on selkeää, siinä näkyy belgialaisen sarjakuvan selkeän viivan perinne (Hergé, Joost Swarte), mutta myös supersankarisarjakuvan vaikutus tuntuu. Tosin supersankareita erittäin harvoin tapaa pelkistettynä, ilman rasterointeja, tussauksia ja värejä. Osa Cowboy Henkin seikkailuista on alupitäen ilmestynyt väreissä, mutta noita töitä ei suomennosvalikoimaan ole otettu.
Jotkut Kamagurkan käsikirjoitukset hakevat innoitusta seikkailusarjakuvan yksinkertaistavista kerronnallisista ratkaisuista, epäloogisuuksista ja taustaoletuksista. Jossakin vaiheessa sarjakuvan nimessäkin mainittiin Zorro. Suomennokseen tekevät Veikko, Tette ja Jykke metasarjakuvallisen vierailun.
Henkin seikkailuja voi lukea tuntematta sarjakuvan traditiota. Suomalaiset ovat aina arvostaneet tämän kaltaista erikoislaatuista, surrealismia lähenevää huumoria. Ajateltakoon vaikka Jukka Tilsaa (s. 1961), jonka töihin ei flaamien sankarilla kuitenkaan ole ollut vaikutusta. Cowboy Henk on löytänyt epävirallisesti netin suomalaisille huumorisivuille ja saanut arvostusta reilukerholaisena. Sarjakuvafoorumi Kvaakin järjestämässä äänestyksessä vuoden 2010 parhaasta käännössarjakuvasta Cowboy Henk sijoittui toiseksi. Kvaakissa Vesa Kataisto nimeää suomalaiseksi vaikutteensaajaksi esimerkiksi Pentti Otsamon Haukotuksia (Suuri Kurpitsa 1999).
Suomennos alkaa Cowboy Henkin sikiövaiheesta. Jo kymmenviikkoisena Henk oli täysikasvuinen ja ajoi partaansa. Kohdunulkopuolinen raskaus ei estänyt Henkiä potkimasta äitiään tomeran masuasukin tapaan. Äidistä ja napanuorasta oli paljon hyötyä preerialla tarpeellisen lassonheiton taidon opettelussa. Henk piti perheen ruuassa ja turvassa, mutta sinijalkojen naisväen kohtaaminen oli äidille liikaa. Hän nirhaisi napanuoran poikki ja jätti lapsensa villiin länteen yksin seikkailemaan.
Cowboy Henk seikkailee niin arjessa kuin arjen yläpuolellakin, Terästarjoilijana, maailmanmatkaajana ja valemaailmanparantajana. Käsiteltyjen aiheiden kirjo on yllättävä ja moniulotteinen.
Avatkaa albumi ja katsokaa miten tarina alkaa vasemmasta reunasta. Toivottakaa Cowboy Henk virallisesti tervetulleeksi Suomeen.
Julkaistu Kaltiossa 1/2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti