Anna Sailamaa
Paimen
Huuda huuda 2011
80 s.
Suon halki kulkee kärrytie, ja sen viertä kulkee runsaasti tuettu matala sähkölinja. Olavi, nuori mies, zoomailee sormillaan tietä. Joku tärkeä on tietä myöten mennyt. Matka on joutsenen luo, nuori on ilmeisesti pelastanut sähkölankaan törmänneen lasten rattaisiin, mutta huonolla hoidolla se on kuollut.
Olavi heittää joutsenta kävyllä. Kuollut mikä kuollut.
Muuttolinnut auraavat taustalla. Kevät on tulossa, vielä on kuitenkin pakkasia ja kesään on matkaa.
Anna Sailamaa (s. 1979) kertoo ensimmäisessä sarjakuva-albumissaan puolentoista päivän mittaisen tarinan jostakin pohjoisen maalaiskylästä. Kylä vaikuttaa vielä elinkelpoiselta, on keski-ikäisten ja vanhusten lisäksi lapsia, työpaikkojakin. Olavi on töissä leipomossa. Käsittelyssä ei siis ole aivan pohjolan surkeimpiä kahden talon kyliä.
Joku tärkeä on lähtenyt, ja sen symboli kuollut joutsen on. Leipurin ammatti viittaisi eritahtiseen elämään muiden kanssa, ja samalla muistuttaa kliseisen etelän vedon lisäksi pohjoisessa olevan ne tavallisetkin syyt suhteiden kariutumiseen.
Perhe ja ystävät pelastavat Olavin. Viimeisillä sivuilla hän sulkee silmänsä ja avaa ne toiveikkaasti. Grilliltä saa kahvikupin kolikolla ja sokerit kaupan päälle.
Sailamaan mustavalkoinen jälki tuo mieleen Jyrki Heikkisen ja Reijo Kärkkäisen. Rujohkot, manieristiset kuvat luontuvat tarinaan oivasti. Monitulkintaista taidesarjakuvaa Sailamaa Heikkisen ja Kärkkäisen tapaan tekee, hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti