Kunnallispuhe

Torstai-iltana olin Oulun taiteiden yön palautetilaisuudessa. Ei ollut pahaa sanottavaa kenelläkään, toiminnanjohtajallekaan ei yhtään valituksen purkausta ollut tullut. Pääpaino puheissa siirtyikin tuleviin taiteiden öihin, niiden näkyvyyteen ja organisointiin. Oulun keskustasta puuttuva julisteseinä, "virallinen", kaikille sallittu menojen ilmoituspaikka viritti (jälleen) isoimmat puheet.

Paikalla oli myös kaupungin viranhaltijoita. Kaupungin kulttuuriorganisaatio on muutoksessa, "kulttuurin prosessi" laajenee, ja imaisee sisäänsä myös liikunnan ja päivähoidon. Muutos juontuu vuodenvaihteessa tulevasta suurkuntaliitoksesta, Oulu ja suurin osa naapurikunnista yhdistyvät "Uudeksi Ouluksi".

Tuleva muutos kiinnosti. Johtajanpaikat ovat sisäisesti auki, hakemuksia odotellaan.

Ihan aiheellisesti kysyttiin, ketä mahdollisesti mihinkin tehtävään valitaan. Määrittäähän persoona ja osaaminen pitkälti kulttuuripuolenkin tekemisiä ja mielenkiintoja.

Mutta keneltä kysyttiin, siinä osoite meni väärin. Tokihan viranhaltijat valmistelevat päätöksiä ja pitävät huolen, että päätetty on lakien ja asetusten mukaista. Mutta päättäjät ovat toiset, esittelijän on sanottavansa aseteltava aina huolellisesti.

Huomasin kuuntelevani viranhaltijan puhetapaa sisällön sijaan. Mies puhui täyttä kunnalliskieltä, kunnallispuheessa korostui kansalaisten kuuleminen. Hän oli paikalla ensisijaisesti kuntalaisia tapaamassa, kuulemassa odotuksia ja toiveita, jotta hallinnossa voitaisiin toimia asukkaiden parhaaksi.

Kunnallisia toimintoja ajatellen valittu puhetapa on ainoa mahdollinen. Nykymuotoinen kunnallishallinto Suomessa on noin 150 vuoden ikäinen, sama kieli, sama puhetapa on yhtä vanha.

En ihmettele, jos kunnallispuhe turhauttaa. Kunnan toimissa on eri osapuolia, joista kukin voi puhua vain puolella suulla. Se toinen puoli tulee jonkun toisen suusta. Tämä varmistaa yhteisöllisen toimimisen, mutta jättää yksittäisen kuulijan epävarmuuteen.

Kunnallispuheen vuosikymmenittäin vaihtuva jargonosuus tuntuisi nykyisin olevan "mahdollistaminen", "me olemme helpottamassa teidän työtänne, emme asettamassa kapuloita rattaisiin".

Ihan asiallista, hyödyllistä asiaa kaupungin edustaja puhui. Sähköisiä tiedotuskanavia on, pääasiallisena rummuttaja.fi, joka syksyn aikana on tehnyt läpimurron. Sen kautta ilmoitetaan jo pääosa Oulun seudulla tapahtuvasta. Tilaisuudessa natistiin hankalasta käyttöliittymästä, mutta sisältö on saanut opettelemaan käytön. Jatkossa siihen on syytäkin, sillä Kaleva aikoo lähitulevaisuudessa rummuttajaan ilmoitetun perusteella laatia oman menokalenterinsa.

Jotakin konkreettista helpotusta kulttuuritoimijoille. Yhdellä ilmoittamisella saa tiedot kolmeen paikkaan: rummuttajaan, Oulun tapahtumakalenteriin ja Kalevan menoihin.

Mutta julisteseinä ei tuntunut etenevän.