Nukkumus

Oikasin sohvalle yhdeksän aikaan hetkeksi ennen kuin aloittaisin uuden kirjoituksen. Heräsin sitten kuorsaukseen puoli yhdeltä. Olen aikataulusta myöhässä.

Unta on viime viikkoina riittänyt. On vuoden pimein aika, ja se tuntuu vaativan osansa.

Eilen aamulla tv-uutissakin mainittiin, että Oulussa päivä on alle neljä tuntia. Aurinko, jos se pilvien takaa ylipäätään on näyttäytynyt, on hädin tuskin jaksanut nousta Tuiran kirkon katon yli valaisemaan meitä.

Tuiran kirkko ei ole mikään korkea, taivaita tavoitteleva rakennus. Vanha osa on entiselle pientaloalueelle kappeliksi 1916 rakennettu hirsikirkko, joka 1967 sai ympärilleen tasakattoisen, yksikerroksisen seurakuntakodin ja -toimiston.

Matalalta siis aurinko näyttäytyy.

Kerrostalorivistöjen ylimmät kerrokset kuin leikkautuvat eri maailmaan. Alimmat kerrokset ja katutaso jäävät päivälläkin ilman valoa.

Eilen väki sai kaupungin kaduilla pimeässä, laulun sanoista tutusti adventtisohjoa kyntää. Raskasta sellainen, ja vaati ylimääräiset unet.