Piippolan kirjastossa etsittiin lisää tuoleja ja penkkejä saapuessani Matti Salmisen Pentti Haanpään tarinan (Into 2013) julkaisutilaisuuteen. Kirjastoon oli kokoontunut koko joukko Haanpään sukua, piipposia ja muitakin kiinnostuneita. Viimein kaikille löytyi paikka istua.
Pentti Haanpään seuran järjestämän tilaisuuden ohjelmassa oli kaksi päänumeroa. Ensin kuitenkin Pentti Haanpään veljenpoika Jussi Haanpää soitti haitaria ja muisteli setänsä musikaalisuutta. Kaksi päivää Pentti oli haitaria harjoitellut vintillä, mutta ei ollut saanut aikaan yhtään tunnistettavaa ääntä. Rytmiä hän sentään oli osannut jalalla kiitettävästi polkea. Kalakaverit olivat kertoneet, että joskus pitkääsiimaa koettaessa Haanpää oli lauleskellut ooppera-aariaa: La donna e mobilea sellaisin sanoin ettei perhetilaisuudessa voinut toistaa.
Jussi Haanpää suvun edustajana otti vastaan Eino Kauppisen Haanpään leskeltä vuosina 1955-56 lainaamat alkuperäiset käsikirjoitukset ja muun materiaalin. Palauttajana oli lainaajan poika Matti Kauppi. Matti Salminen luki otteen aineistoon sisältyvästä leski Aili Haanpään kirjeestä, jossa paperit luvattiin Kauppisen käyttöön niin kauan kuin tarve vaatii. Nyt, melkein kuusikymmentä vuotta myöhemmin, oli palautuksen aika.
Professori Eino Kauppinen (vuodesta 1988 Kauppi, k. 2001) toimitti aineistosta Pentti Haanpää jälkeenjääneet teokset (Otava 1956) ja kirjoitti elämäkerran alun Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905–1930 (Otava 1966). Salmisen mukaan Kauppisella oli jotkosuunnitelmiakin, mutta ne jäivät toteutumatta.
Tilaisuudessa kuultiin Haanpään siskon Heidi Kaurasen (s. 1912) terveiset. Alkujaan oli ajateltu, että Kauranen olisi ottanut Kaupin palautuksen vastaan, mutta 101-vuotiailla on ymmärrettävästi omat kiireensä.
Jussi Haanpää luovutti aineiston edelleen Pentti Haanpään seuran sihteeri Seija Hankoselle kirjaston yhteydessä olevassa Pentti Haanpään museossa säilytettäviksi.
Hankonen esitteli yleisölle, että Haanpään käsikirjoitukset olivat tosiaan käsin kirjoitettua.
Lopuksi puheenvuoron sai Matti Salminen. Hän puhui kolmivuotisesta urakastaan, salapoliisin työstä eri aineistojen jäljittämisessä. Alkuitu Haanpää-elämäkerralle oli syntynyt juuri Piippolassa, Pentti Haanpää museossa. Erityisesti Salminen oli paneutunut Haanpään lehtinovellien jäljittämiseen, omien sanojensa mukaan jopa maniaksi asti. Teoksensa loppuun Salminen on koonnut 305 Haanpään lehtijuttua julkaisutietoineen. Kaikkiaan niitä on noin 350.
Pentti Haanpään tarina on kirjoitettu kahdesti. Salminen oli pyytänyt Matti Kauppia tarkistamaan isänsä paperit, ja juuri kun hän oli saamaisillaan käsikirjoituksen valmiiksi Kauppi oli soittanut. Jäämistöstä oli löytynyt muuttolaatikollinen uutta aineistoa läpikäytäväksi. Kun Salminen oli alussa päättänyt käydä kaiken läpi, niin päätöstä ei tässä vaiheessa voinut pyörtää. Tuosta muuttolaatikosta oli löytynyt myös nyt palautettu laina-aineisto.
Aikaisemmin kirjoissa julkaisemattomia lehtijuttuja Salminen oli löytänyt kaikkiaan seitsemäntoista. Aikaisemmin kirjoissa julkaisemattomia on siis enemmän kuin se yksi, joka on julkaistu Salmisen Haanpään laatiman sisällysluettelon pohjalta toimittamassa Ilmeitä isänmaan kasvoilla (Into 2013) novellikokoelmassa.
Kriittiset terveiset Salminen lähetti Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahastolle. Jos rahasto ei tue latin latilla tärkeän pohjoispohjalaisen kulttuurihenkilön elämäkerran kirjoittamista, niin mitä sitten? Lääketiedettä? Jos kulttuuria ei harrasteta, niin silloin on kyllä tarve lääkkeille, Salminen kuittasi.
Tänään Matti Salminen on kertomassa teoksestaan Oulun pääkirjastossa. Kaupunginkirjastossa on myös Salmisen lehtijutuista kokoama näyttely.
1 kommentti:
Olisinpa tullut tuohon tilaisuuteen jos ei olisi velipoika pitänyt synttäreitään viikonloppuna tykkänään toisessa suunnassa. Mutta hyvä kun selostit blogissasi tapahtumasta, kiitos.
Lähetä kommentti