Gipi
Merkintöjä sotatarinaa varten
suom. Mika Lietzén
Asema 2013
Italialainen nykysarjakuvan mestari Gipi (Gianni Pacinotti, s. 1963) on jäänyt Suomessa varsin tuntemattomaksi, alan merkittävistä palkinnoista ja huomionsosoituksista huolimatta Gipiä ei ole suomennettu. Puutetta paikkaa Asema Kustannuksen julkaisema Mika Lietzénin suomennos Merkintöjä sotatarinaa varten. Teos on alkujaan ilmestynyt vuonna 2004, ja se on palkittu Angoulêmessa parhaana albumina 2006 ja sarjakuvan käsikirjoitus sai Prix René Goscinnyn 2005. Uusi suomennos on siis Gipiä parhaasta päästä.
Gipin sotatarina on kertomus kolmen muoren miehen ystävyydestä. Giuliano, Christian ja Stefano yrittävät selviytyä pommitusten vaivaamassa maassa. Kyliä katosi yhdessä yössä, ruoan, turvallisen yösijan ja rahan hankkiminen oli jokapäiväinen ongelma. Liittoutuminen mafiosomaisesti käyttäytyvän miliisipäällikkö Felixin kanssa poisti nämä harmit. Nuorukaiset saattoivat jopa haaveilla omasta moottoripyörästä.
Sotaa ei perustella sarjakuva-albumissa mitenkään. Täysi-ikäistymisen kynnyksellä olevilla miehillä tuskin siitä oli itselläkään tarkkaa tietoa. Sota oli luonut omanlaisensa maailman, ja siinä nuorukaisten oli kasvettava ja selviydyttävä. Muun mahdollisesta olemassaolosta heillä ei ollut tietoa.
Gipi kuvaa nuoriaan hyvin uskottavasti. Pikku tappajaksi kasvava vetää toiset mukanaan, porukan johtajana hän saa toverinsakin joustamaan moraalista. Sotatila on paikka, jossa vaaditaan erilaisten normien noudattamista kuin muutoin.
Sota kiinnostaa mediaa. Teoksen nimi tulee päätöskappaleen dokumentaristien puheista. Viimeiset ruudut antavat selityksen Giulianon näkemille unille ja samalla onnistuneesti kertoo millaisiksi media kuvaa rivisotilaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti