Eiliset uutiset kertoivat, että Venäjällä Donin Rostovissa alta kolmekymppisten nuorten miesten debatti Immanuel Kantin filosofiasta oli päätynyt nyrkein ja lopulta ilma-aseella esitettyihin argumentteihin. Paikallinen poliisi ei lehdistön uteluista huolimatta tarkentanut mistä Kantin filosofian osa-alueista oli väitelty tai mitkä argumentit olivat johtaneet käsittelyn sanojen tuolle puolen, tai oliko kumiluodin otsaansa saanut keskustelun respondentti vaiko opponentti.
Joka tapauksessa on selvää, että ainakaan keskustelun toiselle osapuolelle Kantin filosofia ollut niin helppoa ja yksinkertaista kuin J. E. Salomaalle. Immanuel Kantin esipuheessa Salomaa kertoo valmistautuneensa Kantin lukemiseen usein selitysteoksin, mutta lopulta Kant itse ilmaisi asiansa parhaiten. Selitysteokset olivat Salomaan mielestä vaikeatajuisempia kuin selitettävä itse.
Opiskeluaikoina 1990-luvun alussa Joensuun yliopiston historian opiskelijat pääsivät kerran iltapäivälehdistöön. Suomen historia proseminaarissa oli käyty ankaraa väittelyä, joka oli jatkunut tilaisuuden jälkeen ulkona nyrkein. Iltapäivälehdistö ei tiennyt raportoida mikä oli käsiteltävän työn aihepiiri tai mitkä väitteet olivat johtaneet ruumiillisten argumenttien käyttöön. Eikä manuaaliset voimanponnistuksetkaan olleet asiaa ratkaisseet, koska poliisille oli tehty rikosilmoitus josta toimittaja oli saanut jutunaiheen.
Henkilöön ruumiillisesti käyvien tai henkilökohtaista koskemattomuutta uhkaavien argumenttien esittäminen usein tyhjentää kaikkien kiistan osallisten ja kuulijoiden mielen. Kukaan ei osaa tarkasti kertoa, miten tilanteeseen oikeastaan päädyttiin. Tieteessä ongelmaa tavataan kutsua Wittgensteinin hiilihangoksi.
Lokakuussa 1946 juuri maailmanmaineeseen noussut Karl Popper ja yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin yhden ohuen tutkielman julkaissut Ludwig Wittgenstein kohtasivat Popperin esitelmätilaisuudessa. Popper ja Wittgenstein olivat kymmenen minuuttia kestäneessä kohtaamisessaan Popperin muistelmien mukaan puhuneet etiikasta kun Wittgenstein oli alkanut pyöritellä kädessään hiilihankoa. Wittgenstein oli tiukannut Popperilta edes yhtä moraalisääntöä. Nouseva filosofitähti oli omien sanojensa mukaan todennut ettei hiilihangolla lyöminen olisi kovin eettistä, jolloin Wittgenstein olisi heittänyt hangon käsistään ja marssinut ulos. Villimpiäkin versioita tarinasta on.
Cambridgen yliopistossa pidetyssä tilaisuudessa oli läsnä filosofian kerma. Mitä tilaisuudessa oikeastaan tapahtui ja mitä oli puhuttu, se on jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi. Wittgensteinin hiilihanko. Samanlainen taitaa olla Donin Rostovin ilma-ase.
2 kommenttia:
Omilta opiskeluajoiltani muistan tämän muotoilun: "kun argumentit loppuvat, otetaan käyttöön instrumentit" (eikä tässä viitattu ensisijaisesti soittimiin).
Muistan tuon myös kuulleeni kun muistutetaan.
Jyväskylässä opiskelijapiireissä uutisen innoittamina puhuimme ns. Joensuun argumentista.
Lähetä kommentti