Mitä Jaltassa sovittiin

Eilen Kemppinen kirjoitti pahasta Englannista. Siitä tuli mieleeni Eric Hobsbawnin 1900-luvun lyhyt historia, josta suomennoksen ilmestyttyä kirjoitin arvostelun Keski-Suomen Viikkoon. Pahaksi onneksi erehdyin laittamaan saman tekstin Agricolaan.

Siitä tuli sanomista. Sain jopa lohduttavia sähköposteja, joissa valiteltiin välikäteen joutumista. Sen jälkeen olen muistanut aina mainita alkuperäisen julkaisupaikan.

Kemppinen miettii sitä mitä Suomelle tapahtui vuonna 1943. Hobsbawnin vastaus on Jaltan konferenssi ja demokratian korostaminen. Liittoutuneet päättivät palkita jotenkin ne maat jotka olivat onnistuneet säilyttämään demokratian. Villin 1930-luvun jäljilta niitä ei Euroopassa ollut monta. Hobsbawn luettelee: Iso-Britannia, Irlanti, Sveitsi ja Suomi. Suomen asema joukossa oli vähintäänkin kyseenalainen, koska kommunismi maassamme oli kielletty 1920-luvun lopulla.

Demokratia oli se mitä toivottiin tulevalta. Siksi sen säilyttämisestä haluttiin palkita.

Vakaa aikomukseni on ollut lukea Jalta pöytäkirjoja tai tehdä jotakin muuta tämän Hobsbawnin esittämän tarkastamiseksi.

Aikeiksi ovat jääneet. Taitaa jäädä eläkeläistöiksi, ainakin tähän astisen edistymisen perusteella.


Tänään olen ollut tekniikan historian parissa: Tekniikan historian seuran kokouksessa, juhlaseminaarissa ja tutustunut Tekniikan historian museoon. Näistä on raporttia tulossa kunhan pääsen sellaisen koneen äärelle josta saan kuvia käsiteltyä.