Jorma Pitkänen
Jopen juhlakirja
Zum Teufel 2017
Viime kesänä Jorma Pitkänen täytti 70 vuotta. Juhlien kunniaksi Suonenjoella oli suuri näyttely, josta osa kiertää edelleen ympäri Suomen. Syksyllä ilmestyi Juhlakirja, jonka toimittivat Ville Hänninen, Vesa Kataisto ja Kari Puikkonen. He vastasivat myös näyttelystä, jonka tuotti Suomen Sarjakuvamuseo.
Juhlakirja tarjoaa näyttelyn tavoin katsauksen Jopen elämään ja tuotantoon. Sekä Ville Hänninen että Vesa Kataisto ovat kirjoittaneet katsaukset, jotka ovat osin päällekkäiset. Teoksen aloittavassa Hännisen kirjoituksessa keskiössä on Jopen töiden aihepiirit ja motiivit. Kataiston lähtökohtana on uran ajallinen eteneminen. Tulee hyvin selväksi, että Pitkänen on piirtänyt paljon, jopa koko maailman mittakaavalla. Uran aikana on syntynyt yli 40 sarjakuvaa ja yli 40 000 strippiä.
Teokseen on koottu näytteitä eri sarjakuvista 1970-luvun alusta nykypäivään saakka. Suurta tuotantoa selittävät eri paikkakuntien sanomalehdille suunnittellut omat lokalisoidut strippisarjat. Kotikuntalaisille oli Mauno Mansikka, pieksämäkeläisille Kisko ja koko Savolle Näkymätön Viänänen.
Kirjasta puolet on Jopen ja hänen tuotannon esittelyä, toinen puoli näytteitä eri sarjoista. Toki esittelyosuudetkin on runsaasti kuvitettuja. Vaikka Kuopiossa varttuneena olen voinut seurata Jopen uraa alusta alkaen, niin silti eri sarjakuvien määrä ällistyttää. On Paperitiikeriä, Kantri-Helunaa, Sylvester Harvesteria ja niin edelleen. Jopen kirjakerhossa ilmestyi albumi kuukaudessa vuoden ajan.
Näkymätön Viänänen ja Puolipohja (lähes) näkymättöminä hahmoina ovat runsaasti työllistetylle piirtäjälle ekonomisia hahmoja toteuttaa. Käsikirjoittamisaikaa ne tuskin ovat lyhentäneet. Pitkänen on uransa ajan noudattanut virka-aikaa, työhuoneelle on tultu aamulla ja vasta työpäivän päätteeksi on lähdetty kotiin. Säntillisesti Jope on myös arkistoinut ja tallettanut julkaistut työn tulokset.
Ilta-Sanomiin tehdystä Lempistä Pitkänen ei selvinnytkään niin helpolla kuin muista sarjakuvistaan. Sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen ”kustannustoimitti” Lempi-stripit. ”Aina ne tulivat takaisin”, manaili Pitkänen, mutta samalla vitsit terävöityivät ja pahimmat ylilyönnit jäivät tekemättä.
Jope on muistettu ja palkittu tekijät. Kaapissa on Puupäähattu, Sarjakuva-Finlandiassakin hän oli loppusuoralla ja taiteilijaeläke on tulee tilille. Suonenjoki-palkinnon Pitkänen on saanut kahdesti, vaikka palkinnon sääntöjen mukaan se ei olisi mahdollista. Myös kotimaisen sarjakuvan saralla Pitkänen on tehnyt pitkällä urallaan mahdottoman mahdolliseksi.
* Jopen juhlanäyttelu. Kvaak.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti