Salakirjat julkaisi 2014 uusintapainoksen Mustastakirjasta, vuonna 1862 löydetystä suomalaisesta noitakirjasta. Ohut 32-sivuinen kirjanen tuo julki todisteen, että suomalaiset velhot ja noidat eivät tukeutuneet pelkästään perinnetietoon ja muistiin, vaan tärkeitä loitsuja kirjattiin myös paperille.
Kasööri Tuomas Taittonen (1817-1915) oli vuonna 1862 Perhossa johtamassa suonkuivatustöitä. Hän kuuli naapurustossa asuvasta 70-vuotiaasta Juha Kellokoskesta, jolla oli noitavoimia. Naapurikunnista asti tultiin Kellokoskelta hakemaan parannusta.
Taittonen jututti ukkoa, ja sai selville hänellä olevan mustankirjan. Sitä hän ei kuitenkaan suostunut näyttämään. Taittosen onneksi talossa oli "hotale" piika, joka nappasi kirjan ukon arkusta. Lopulta Taittonen maksoi parantajaukolle markan korvaukseksi kirjasta.
Kellokosken mustakirja oli vihkonen, jossa oli muutamia kymmeniä sivuja, joista osa tyhjiä. Taittonen lahjoitti kirjan Suomen Kirjallisuuden Seuralle, joka kiinnostui siitä 1900-luvun puolella. Tekstit julkaistiin 1908 saatesanoin.
Löytö todisti kansanperinteen monet kertomukset oikeiksi, se oli Mustakirjan suurin merkitys. Sen sisältämät loitsut oli Lönnrot jo julkaissut paljon laajemmin Suomen kansan muinaisissa loitsurunoissa 1880.
Kellokosken ukon vihkonen antaa kuitenkin viitteen siitä, mitkä loitsut olivat parantajalle kaikkein tärkeimmät. Niitä näyttäisivät olleen veren pysäyttäminen ja matojen häätäminen. Verenvuotojen tyrehdyttäminen on ymmärrettävästi tarpeen. Matojen häätäminen vaatii hieman selitystä.
Aina 1960-luvulle saakka lapamato oli suomalaisten kansantauti. Järvikaloja ei taannoin osattu kypsentää riittävästi, joten matoja oli yhdellä jos toisellakin suomalaisella. Helsingin Sanomien Ilkka Malmberg suorastaan innostui Yle Radio 1:ssä esitetystä arkisto-ohjelmasta, jossa lääkäri kertoi 1950-luvun ohjelmassa suomalaisista vedettävän vuosittain pari miljoona metriä lapamatoa. Tiedon Malmberg toisti useissa jutuissaan.
Nyttemmin kalat on opittu valmistamaan paremmin, mutta sushi on tuonut ongelmaa takaisin. Erinäisten temppujen ohessa siis kannattaisi manata:
Sinä perna perkeleestä
sinä saatanan salakka
nouse töitäs tunnustamaan
pahoja parantamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti