 |
| Leonid Kantorovitš, 1976. |
Hyvin usein Neuvostoliittoa ja taloustiedettä pidetään täysin toisiinsa sopimattomina asioina. Sellainenkin ihme kuin neuvostoliittolainen taloustieteen nobelin (tai Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon) voittaja on olemassa. Vuonna 1975 Leonid Kantorovitš sai nobelin yhdessä hollantilaisen Tjalling Koopmansin kanssa resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämisestä.
Pietarissa tänään 1912 syntynyt Kantorovitš (k. 1986) oli matemaattisesti lahjakas. Matematiikan opinnot Leningradin valtionyliopistossa sujuivat sutjakasti ja jo 22-vuotiaana hän oli opinahjon professori. Myöhemmin valtionhallintoon siirryttyään hän sai tehtäväkseen selvittää miten vaneria tuotettaisi mahdollisimman tehokkaasti. Tuotannon optimointi onnistui yliodotusten ja 1939 hänelle myönnettiin Stalinin mitali.
Parhaiten Kantorovitš muistettaneen Elämän tien liikenteen organisoinnista. Toisen maailmansodan ajaksi Kantorovitš jäi Leningradiin. Maitse motissa ollutta kaupunkia ruokittiin ja huollettiin talvisin Laatokan yli kulkevan jäätien, Elämän tien, avulla. Kantorovitš laski millainen välimatka piti olla kuorma-autojen välillä, jotta jää kestäisi niiden painon.
Matemaatikon laskelmiin ei uskottu. Osoittaakseen laskelmiensa pitävyyden hän käveli optimaalisen välimatkan päässä olleiden kuorma-autojen välissä. Kun mies pisti henkensä laskelmiensa vakuudeksi, niin maine oli taattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti