Presidenttiehdokkailta on kyselty kaikenlaista, myös heidän kirjamakuaan. Tarjoan tänään yhdistelmän Suomen Kirjastoseuran ja Ylen kyselyistä. Kirjastoseura kysyi lempikirjaa, Yle ajatteluun eniten vaikuttanutta kirjaa. Osalle ehdokkaista kirja oli sama, osalle eri. Kuvaksi valikoitui hieman erilaisempi vastaus.
Merja Kyllönen
Minulla on ollut kaksi lempikirjasarjaa, jotka jäivät erityisesti nuoruudesta mieleen ja ne olivat Viisikko ja Anna ystävämme. Aikuisiältäkin on paljon hyviä kirjoja, mutta nuo on olleet vaikuttavimmat lapsuuden ja nuoruuden seikkailuissa ja ehkä siksi löytyvät kirjahyllystäni vieläkin.
Inna Segal: Kehosi salattu kieli. Kirja avasi minulle uuden maailman ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Kiireessä jätämme kuulematta kehomme viestit ja sairastumme. Kirja valmisti tien pysähtymiseen ja säännölliseen hiljentymiseen, joka parantaa päivittäistä jaksamista.
Pekka Haavisto
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys.
Pentti Linkola: Unelmat paremmasta maailmasta. Lukiolaiselle kirja antoi synkän kuvan luontoa tuhoavasta ihmiskunnasta, mutta loi myös valonpilkahduksia siitä, miten ihmisen omilla valinnoilla maailmaa voidaan muuttaa. 1970-luvulla virinnyt ympäristöajattelu oli osa Vihreän liikkeen syntyä.
Matti Vanhanen
Lempikirja vaihtelee. Juuri nyt luettavana on Walter Isaacsonin Leonardo da Vinci. Luettavana oleva kirja on aina sen hetken lempikirja.
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. Jokaisella kirjalla on oma vaikutuksensa, mutta nuorena luettu Havukka-ahon ajattelija korosti uteliaan oman tiensä kulkemisen arvoa.
Laura Huhtasaari
George Orwell: Eläinten vallankumous.
George Orwell: Eläinten vallankumous. Opettavainen tarina siitä, miten valta turmelee, ja kuinka yksilön vapautta ja tasa-arvoa poljetaan valtapyrkimysten alle. Demokraattisia lakeja aletaan muokata johtajille sopivaan muotoon. Orwell olikin pettynyt Stalinin ja vasemmistolaisten kaksinaamaiseen politiikkaan.
Tuula Haatainen
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Kirja kuvaa uskomattoman todellisen tuntuisesti maailmaa, jossa vesi on luonnonvarojen ylikäytön myötä loppunut, sitä säännöstellään tiukasti ja päähenkilö elää isänsä, teemestarin perinnön vaalijana ja joutuu taistelemaan olemassaolostaan.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Kirja kuvaa uskomattoman todellisen tuntuisesti maailmaa, jossa vesi on luonnonvarojen ylikäytön myötä loppunut, sitä säännöstellään tiukasti ja päähenkilö elää isänsä, teemestarin perinnön vaalijana ja joutuu taistelemaan olemassaolostaan.
Paavo Väyrynen
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen.
Rooman klubin raportti: Kasvun rajat. Raportti osoitti vuonna 1972, että ihmiskunnan silloinen ja nykyinen kehityssuunta johtaa umpikujaan. Materialistisiin arvoihin perustuva kulutuskulttuuri on kestämätön. On nojauduttuva henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.
Sauli Niinistö
Miltei jokainen lukemani, siis lukematon määrä.
Miltei jokainen lukemani, siis lukematon määrä.
Nils Torvalds
Varsinaista lempikirjaa minulla ei ole, mutta yöpöytäni on aina täynnä kirjoja. Nykyään melkein yksinomaan faktakirjoja. Olen vahvasti kirjariippuvainen ja matkoilla aina mukana pari, kolme jos syntyisi joku vapaa hetki.
Aleksandr Blok: Runot. Ennen kaikkea runo Kaksitoista, joka yli-inhimillisellä tavalla vangitsee Venäjän vallankumouksen tragiikan.
6 kommenttia:
Tuo Niinistö antaa yhtä ympäripyöreitä vastauksia kuin esim. ylen vaalikoneessa. Höh. Istuva pressa on jees-mies.
Kun suosio on niin korkea, niin ei ole varaa edes lempikirjoja kertoa.
Voipi sekin kostautua.
Isommissa kysymyksissä on samanlaista. Aamulla radiossa pohdittiin, ettei Niinistö uskalla sanoa, ettei kannata Nato-jäsenyyttä, koska kokoomuslaisessa peruskannattajakunnassa on niin paljon Nato-myönteisyyttä.
Joulukuussa Taru Tujunen mietti Pyöreässä pöydässä, että Ylen vaalikone saattaisi johtaa Natoa kannattavia Nils Torvaldsin äänestäjiksi. Siitä ei mennyt monta päivää, kun Ylen vaalikone oli muutettu sellaiseksi, että ennen oman vastauksen antamista piti lukea ehdokkaiden vastaukset.
Jep, jep.
Jep, jep.
Kerran olen jättänyt äänestämättä, silloin kun vastakkain olivat Ahtisaari ja Rehn. Ehkä nyt teen samoin. Jotenkin ei nappaa tai nyppii pahasti.
Juuri kun on sadateltu, niin Kulttuuriykköselle Niinistö oli kertonut hienoimman taide-elämyksen olleen Mikko Rimmisen Nenäpäivän ja John Williamsin Stonerin lukeminen.
No just.
Kulttuuricocktailin testi presidenttiehdokkaiden taide-elämyksistä.
Lähetä kommentti