[Tänään sarjakuva-arvio: Yann & Conrad: Valkoinen tiikeri 1 Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa. Apollo kustannus 2008]
Viime vuonna ensimmäiset albuminsa markkinoille tuonut Apollo kustannus on valinnoillaan osoittanut olevansa klassisen seikkailusarjakuvan lipunkantaja. Vuosikymmenien tauon jälkeen Apollon ansiosta suomeksi on luettavissa uusi Alix -seikkailu ja Valkoinen tiikeri -nimikkeen alle seikkailee toinen Alix, itämainen kaunotar, vasta punaiseksi kärpäseksi valmistunut Alix Yin Fu.
Valkoinen tiikeri edustaa 2000-luvun seikkailusarjakuvaa. Alkujaan teos on valmistunut vuonna 2005. Seikkailusarjakuvan parhaat perinteet ovat siinä läsnä, mutta 2000-luvun maustein, joka on lähinnä irvailua entiselle, tai "mustaa huumoria", kuten takakansiteksti kertoo.
Seikkailusarjakuvan kohdeyleisö on esipuberteettista ja teininuorisoa, ennen kaikkea pojat. Tässä mielessä sankarittaren paksut huulet ja ajoittain vähäpukeinen rintava varustus löytänevät katsovat silmät.
Alix Yin Fun hahmosta tulevat mieleen vanhat sankarittaret Natasha ja Yoko Tsuno, jotka eivät tosin punaisen kärpäsen tapaan joudu avoimen kaksimielisyyden maailmoihin. Ja jos joutuvatkin, antavat siitä heti napakasti korville.
Valkoisesta tiikeristä julkaistuissa lehtiarvioissa on korostettu sarjan "pikkutuhmaa ja yllättävänkin seksististä huumoria" (Salla Bronou, Etelä-Saimaa 15.10.2008) ja "seksiä" (Ari Tiippana, Länsi-Savo 9.10.2008). Jälkimmäinen arvostelija ei suosittele sarjakuvaa kohdeyleisölleen.
Ajat muuttuvat, ja muuttukoon ihminen niiden mukana. Valkoisessa tiikerissä ei ongelma arvostelijoille ole Alix Yin Fu vähine vaatteineen vaan Sir Francis Flake. Ensimmäisessä tehtävässään olevan punaisen kärpäsen kanssa samaa saalista tavoittelee äitifiksaatioinen peribritti Flake. Hän on jo aikuinen mies, ja asemaltaan erikoisagentti hänen majesteettinsa palveluksessa.
Tästä huolimatta Francis vaikuttaa nuoremmalta kuin Alix. Francisin nuoruusikä on pahasti pitkittynyt ja hänellä on murrosikäisen pojan ongelmat. Hehkeä äiti ei ole päästänyt poikaansa aikuistumaan.
Oivallisen etäännytyksen myötä seikkailusarjakuvaan on tuotu sellaisia kasvamisen elementtejä, joita kohdeyleisö mielessään käy. Tämä on harvinaista ja siksi vaalimisen arvoista.
Itse tarinasta jää sekava tunnelma, osaltaan siksi, että albumi on kertomuksen ensimmäinen osa. Toinen osa ilmestyy tänä vuonna ja vasta sitten ratkeaa miten runsaiden elementtien viljely saadaan punottua yhteen. Kaikenlaista mieltä kiehtovaa on ensimmäisessä osassa alulle laitettu.
Yannin käsikirjoittaman ja Conradin piirtämä Valkoinen tiikeri on lajityyppiään aikaan tuova tuote. Vanhemmalle lukijalle mukaan on ripoteltu viitteitä vanhempiin seikkailusarjoihin, Tintin tuntijalle ilmeisimpänä esimerkkinä The Purple Lotus, viittaus Siniseen Lootukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti