Vaikutti jo hyvänkin tovin siltä, että tämän kirjoituksen tekeminen siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Vuoden loppumetreillä Itä- ja Pohjois-Suomea piiskova tuuli katkaisi sähköt ja virrat.
Raketit saatiin ammuttua hyvässä järjestyksessä ja tavallista pimeämmälle taivaalle. Tähtiä ja tähtikarttojakin tutkittiin, Sirius ja Oinas löydettiin tyttären riemuksi taivaalta.
Tinatkin valettiin, puuhella tuotti sulamispisteen saavuttamiseen tarvittavan lämpötilan. (Maalla puuhella on hyvä olemassa, sillä sähkökäyttöisen kahvinkeittimen varassa ei haja-asutusalueella voi elää)
Kolmen, neljän tunnin kynttilänvalon jälkeen virtanen palasi. Ehdinpä kuulla Jussi Pajusen parempien aikojen odotustoivotukset Helsingin mataliin majoihin -- olisi ehkä voinut kielikuvansa paremminkin valita -- ettei matalissa majoissa asuvia unohdeta, toivotteli hän.
Korkeiden vuokrakasarmien asukkaiden arkea Kaurismäki ehti alkaa maalailla elokuvassaan, kun hetken pimeys vielä, ja samalla tämän kirjoitelman ensiversio myös pimeyden voimille.
Perin kummallinen oli iltapäivällä taivaanväri, tehtäneenkö siitä(kin) tulevaisuuden visioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti