Torstaina ilmestyi Asterixin ja Obelixin uusi albumi ja eilen sen kauppareissulla luettavaksi hankin. Albumia Asterixin & Obelixin syntymäpäivä - kultainen kirja on pidetty maailmanlaajuisena salaisuutena aina julkaisuun asti, asvostelukappaleita ei ole jaettu ja sisältö on pidetty salaisena. Ennakkoon julkisuuteen annettiin vain kansi, jonka kaikki viitteet on keskustelupalstoilla ja blogikommenteissa ruodittu puhki.
Ensi torstaina 29. lokakuuta tulee viisikymmentä vuotta täyteen kun Asterix ja Obelix aloittivat seikkailunsa Pilote -sarjakuvalehdessä. Tarinallisestikin hahmot on sidottu yhteen, Asterix ja Obelix ovat syntyneet samana yönä ja olleet kaverukset siitä lähtien.
Kaverusten esikuvatkin, typografiset merkit * ja † (asteriski ja obeliksi) kuuluvat kiinteästi yhteen, ainakin vanhemmassa tietokirjallisuudessa alaviitteiden merkkeinä. Henkilötiedoissa merkit ovat myös usein yhdessä, syntymän ja kuoleman symboleina.
Erityistä kiinnostusta uudessa julkaisussa herätti René Goscinnyn (*1926 †1977) nimi kannessa myös käsikirjoittajana. Hahmojen luojana Goscinny on ollut kaikessa mukana.
Se antoi viitteen, ettei ihan uudesta materiaalista ole kyse. Aikaisemmat Piloteen tehdyt lyhyet tarinat on jo aikaisemmin koostealbumeina julkaistu, viimeksi Gallialaisessa kertomataulussa. Mistä siis voisi olla kyse, arvuuteltiin.
Mistään muunnoksista tai kadonneista käsikirjoituksesta ei kuitenkaan ole kyse. Uuden albumin pohjaksi on koottu Piloteen tehdyt satunnaiset kuvitukset ja kirjoitukset, joita on osin tehty albumien ja elokuvien mainostamiseksi. Näiden ympärille on rakennettu syntymäpäiviin liittyvä kehyskertomus ja vanha materiaali taitettu uusiksi.
Mukana on myös René Goscinnyn pidempi kirjoitus Cemicaliuksen matkaopas, joka liittyy Kadonnut kilpi -albumiin oheistarinana. Kyse on Goscinnylle tyypillinen tapa kirjoittaa Asterixia: nyky-Ranskan turismi on siirretty vuoteen 50 eKr.
Aasinsillat synttärikirjassa ovat välillä onnistuineita, välillä vähemmän.
Albert Uderzon (*1927) kynänjälki on nautittavaa, siinä ei korkea ikä näy. Piirtääpä hän itsensäkin alkupäässä mukaan, vitsiksi, ja palauttaa sitten sankarinsa parhaaseen ikäänsä.
Asterix ja Obelix syntyivät 1950-luvun lopulla oikeastaan tilaustyönä. Ranska otti kulttuuripoliittiseksi tavoitteekseen olla ykkönen maailman sarjakuvamarkkinoilla ja satsasi tavoitteeseen kunnolla rahaa. Sarjakuvan maailmanmarkkinat olivat miehitetyt amerikkalaisin voimin... Mutta ei sentään aivan kokonaan: ranskankielinen yhteisö piti puoliaan sitä vastaan.
Asetettu tavoite saavutettiin 1970-luvulla. Paljolti se oli René Goscinnyn ansiota, mutta ei pidä unohtaa taloudellista panostusta.
Paljon puhutaan, että hyvä ja menestyvä kulttuuri ei ole rahasta kiinni ja rahalla ei saa hyvää ja arvostettavaa. Asterixin seikkailut osoittavat toista. Taloudellisella panostuksella voi tuottaa hyvää, arvostettua ja kestävää kulttuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti