Illalla nelonen esitti synkän tulevaisuuden kuvan, dystopian maailmasta johon ei ollut syntynyt lapsia kahdeksaantoista vuoteen. Alfonso Cuarón Ihmisen pojat (2006) sijoittui Brittein saarille, jossa hyvin julmin keinoin pyrittiin torjumaan "elintasopakolaisongelmaa".
Elokuva ei erityisesti eronnut ja loistanut lajityypissäänkään. Kuvaaja Emmanuel Lubezki oli työstään Oscar-ehdokkaana, mutta katsellessa ei se erityisen hohdokkaana esille noussut.
Sai Ihmisen pojat kuitenkin miettimään, että pohditaanko tuollaisissa maailmoissa mikä menneisyydessä meni pieleen ja olisiko jonkun salamurha-aikeen toteutuminen muuttanut kehityslinjoja niin, ettei kamalaan tulevaisuuteen olisi päädyttykään?
Elokuvamaailmassa on hiljan ollut esillä Adolf Hitlerin salamurhayritys (Brian Singer, Operaatio Valkyrie, 2008). Nettikeskusteluissa on myös pohdittu olisiko Stalinin tappaminen muuttanut tulevaisuutta.
Saksalaiset upseerit eivät saaneet johtajaansa hengiltä 1944, Hitlerillä oli uskomaton tuuri. Stalinkin eli vuoteen 1953, kuoleman olosuhteista kyllä juorutaan, mutta luultavasti nimenomaan juorutaan.
Sellaista historiassa oli, ja näillä mennään eteenpäin.
Ihmisen poikien Briteissä ei ihmisillä ole sellaista ylellisyyttä kuin menneisyyden tapahtumilla spekulointi. Maailma valuu lapsettomana hitaaseen ja varmaan kuolemaan, poliisivaltio pitää ajatukset arkipäivästä hengissä selviämisessä.
Meillä onneksi on aikaa spekulointiin.
Elokuvan briteille pohdinnan hetki olisi voinut olla Margaret Thatcherin murhayritys 12. lokakuuta 1984. Thatcher oli puoluekokouksessa Brightonissa majoittuen kaupungin nimeä kantavaan hotelliin. Hänen sviittinsä vessassa räjähti aamuyöllä. Pari minuuttia myöhempi tai pidempi tarvetuokio olisi vienyt pääministerin hengen.
Ihmisten poikien hahmoista pössyttelevä vanha hippi Jasper (Michael Caine) vaikutti sellaiselta henkilöltä, joka olisi saattanut menneisyydellä spekuloida metsämökkinsä rauhassa. Mutta tuskin hänkään vastustajansa kuolemaa olisi toivonut, kaikista erimielisyyksistä ja fasisti-nimittelyistä huolimatta.
Onnistuneilla salamurhilla on pikemminkin päinvastainen vaikutus, ja niillä on tapana kertautua. Murhaaminen ei voi olla ratkaisu parempaan tulevaisuuteen pyrittäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti