Vuoden 1929 pörssiromahduksen yhteydessä puhutaan Wall Streetin mustista päivistä, yleensä mustasta torstaista. Suomalaisissa Yhdysvaltain historian yleisesityksissä tapa vaihtelee, eräässä puhutaan mustasta tiistaista, josta koko maailmanpula alkoi.
Wall Streetin ja muidenkin pörssien jyrkkiä laskupäiviä on tavattu nimittää mustiksi. On niitä joka arkipäivälle sittemmin siunaantunut. Lokakuun 1929 osalta on käytetty 'musta' -nimeä neljästä peräkkäisestä pörssipäivästä. Ensimmäinen niistä oli 24.10., musta torstai.
Jo syyskuun alkupuolelta lähtien pörssin teollisuusindeksi Dow Jones oli laskenut sen alussa saavuttamastaa huippuluvusta 381. Sieltä tultiin reilussa kuukaudessa vajaa viidennes alaspäin, kunnes mustan torstain aamupäivänä lasku konkretisoitui valtaviin myyntimääräyksiin. Puolen päivän aikaa aloitettiin tukiostot, ja iltapäivällä kurssit saatiin vakautettua.
Perjantain pörssipäivä oli rauhallisempi, mutta sillekin on musta -titteli jälkikäteen annettu.
Viikonlopun aikana tieto tapahtumista levisi, ja ihmisillä oli aikaa reagoida tapahtuneeseen. Epävarmuus sai aiheesta otteen monesta ja maanantaille myyntimääräyksiä kertyi.
Musta maanantai pudotti kursseja 12 prosenttia, päivän päätteeksi oltiin pisteluvussa 260. Tukiostot pitivät vielä talouden kasassa, mutta seuraavana päivänä tukiostajien resurssit loppuivat. Toisena päivänä peräkkäin kurssit putosivat yli kymmenen prosenttia, mustan tiistain päätteeksi Dow Jones oli 230.
Musta tiistai sinetöi talouspulan.
On siis koulukunnasta, historianäkemyksestä kiinni puhutaanko mustasta torstaista vaiko mustasta tiistaista. Jälkimmäisen valinneet ehkä joutuvat enemmän näkemystään puolustelemaan.
Romahdusta edelsi kolmen republikaanipresidentin virkatoimet. Maailmansodan aikana republikaanipuolueet yhdistyivät ja kansan halu pitäytyä poissa sotavuosien jälkeen maailmanpolitiikasta ja Kansainliitosta suosivat voimansa koonnutta aatesuuntaa.
Verotuksen progressiota kevennettiin roimasti yläpäästä, yritysten toimintaan ei juurikaan puututtu. Hardingin äkillinen kuolema 1923 pelasti hänet lahjontatutkimuksilta, varapresidentin paikalta virkaan noussut Coolidge antoi ajassa nimensä "uusliberalistiselle" "hyvinvointivaltiolle". Lehdet kertoivat "Coolidgen hyvinvoinnista".
Pitkään kauppaministerinä ollut Herbert Hoover sai tunnusta talouden hyväksi tekemästään työstä nousemalla presidentiksi Coolidgen jälkeen. Hooverin hyvinvoinnista odotettiin vielä suurempaa.
Toisin kävi. Pörssikupla puhkesi ja veti koko maailman heikkoon asentoon.
Yhteyksiä nykyiseen talouspulaan voi tapahtuneessa halutessaan nähdä. Silloisten ihmisten harmiksi Hoover aloitti presidenttinä maaliskuussa 1929, ja hänen kautensa kesti aina vuoteen 1933. "Coolidgen hyvinvointia" luomassa ollut ei kyennyt tarvittaviin muutoksiin. Hoover vetosi säilyttämään työpaikkoja ja kannusti vapaaehtoiseen auttamiseen. Vasta demokraatti Franklin D. Roosenvelt "New Dealillaan" sai talouden käyrät uuteen suuntaan.
Kai nykymaailmalla oli jokin onni, ettei George W. Bushin toinen kausi alkanut 2008?
* * *
Nämä olivat myös aikoja, jolloin kansantaloustiede, tai taloustiede yleensä ottaen, alkoi kehittyä omaksi muista tieteistä irralliseksi oppialakseen. Aikaisemmin taloutta oli pidetty kauppamiestaitoina, joita oli opetettu jo hyvän aikaa. Jonkinlaisena käsityöläisammattina siis.
Tieteenä talouteen olivat tarttuneet vain jotkin historioitsijat, jotka olivat selvittäneet yritysten vaiheita ja valtioiden taloudellisia oloja eri aikoina. Taloustieteen ensimmäiset oppituolit olivat ympäri maailman historioitsijoilla täytetyt.
Sittemmin taloustieteilijät ovat huolellisesti kaivaneet juurensa ylös ja koettaneet istuttaa niitä "kovien" tieteiden puolelle. Mutta talous on edelleen ihmisten toimintaa, ei astronomiaa tai kvanttifysiikkaa.
Harva historioitsija on maailman suuria mullistuksia ennustanut. Yhtä harva taloustieteilijä on tainnut talouden mullistuksia aavistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti