Jospa jatkaisin kesän musiikkikokemusten analysointia Minna Lindgrenin kirjoituskokoelman Musiikki on vakava asia (Loki 1998) perusteella. Savonlinnassa esitettävästä Bizetin Carmenista (1875) Lindgren on kirjoittanut jutun, mutta se ei sovi käsitelyn pohjaksi. Lindgrenin mielestä ooppera on tehty ihan väärin.
Syy on ranskalaisuus. Jos italialaiset olisivat tehneet aiheesta oopperan, tähtenä olisi ollut Carmen-huitukan sijaan toinen nainen. Vaikea on kuvitella, että sellaisessa tapauksessa oopperan nimi olisi ollut Micaëla. Paremminkin Don Josén hairahdus.
Micaëla olisi ollut äidin unelmaminiä, ja äitejä kunniottavat italialaiset olisivat tietenkin juonessa äidin tahdon toteuttaneet.
Carmen alkaa aukiolla jossakin Sevillan liepeillä, jossa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä. Lindgrenin jutussa Kansan syvä rivistö pohditaan oopperakuoron jäsenten näyttelijäntaitoja ja -rooleja.
Sellaisethan eivät kuulu koulutukseen, ja niinpä kuorolaisia sovitetaan enemmän ja vähemmän heille sopiviin "luonnollisiin" ja "luonteviin" tavallisen kansan rooleihin tai laumahenkilöiksi.
Savonlinnan oopperajuhlien Carmenin alkulavastus jo ennakoi "luontevia" ja "spontaaneja" esiintymisiä. Lavalla oli tuoleja tarkkaan lasketun sekaisesti, muutamia jopa nurin!
Ehkä minun ei olisi Lindgreniä ennen oopperaa lukeakaan.
Kaikenlaisia ihmisiä liikuskeli, toimitti arkisia asioitaan, lapset leikkivät, tutut supattelivat jne. "Spontaanin luontevasti".
Onneksi oopperassa ei ole tärkeintä esiintyjien näyttelijän kyvyt.
Kaiken yllä oli Espanjan värit. Ei tietenkään jalkapallon vuoksi, vaan tapahtumapaikan.
Oopperan ranskalaisuudessa on puolensakin. Joitakin vuosia sitten Ruotsissa ooppera pääsi lööppeihin yleisöreaktioiden vuoksi. Taidemusiikkiin aikaisemmin perehtymättömät kuuntelijat protestoivat, koska heidän varta vasten kuuntelemaan tulemansa aaria esitettiin vasta puoliajan jälkeen.
Hirveää vingutusta piti kestää toista tuntia, ja palkinto oli luvassa vasta toisen mokoman myötä!
Bizetin Carmenissa ollaan tässä suhteessa yleisöystävällisiä. Nimekkäimmät aariat kuullaan ennen väliaikaa. Alkusoittokin kuuluu hitteihin. Ja tietenkin matadori Escamillon esittämä Votre toast, je peux vous le rendre, Toreadorin lauluna paremmin tunnettu.
Savonlinnassa ei kuitenkaan suurempaa yleisökatoa koettu tauolla. Olihan luvassa vielä Micaëlan (Grazia Doronzio) Je dis que rien ne m'épouvante (Sanon, että mikään ei pelota minua), joka saikin heti pitkät aplodit. Ja lopussakin Doronzio sai raikuvimmat suosionosoitukset.
Lindgren oman Carmen-juttunsa päätteeksi tekee havainnon oopperayleisön koostumuksesta. Tavallisesti joukosta on kahdeksan prosenttia heteromiehiä. Savonlinnassa luku saattanee olla suurempi, mutta silti unelmaminiän menettäminen koskettanee keskimääräistä kulttuuriyleisöä, myyttistä keski-ikäisten naisten joukkoa, enemmän kuin jonkun kersantin mustasukkaisuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti