Frédérik Bastiat. Kirjoituksia taloudesta.
Basam Books Talousklassikko.
2010. 154 s.
Frédéric Bastiat vaatii Vetoomuksessaan, että auringonvalon vapaa maahantulo olisi kiellettävä. Ajatelkaa nyt millaiset tappiot halpa ulkomailta tuotu valo tuottaa valaistuksen tuottajille. Auringon vaikutusten maahantuloa olisi ehdottomasti lainsäädännöllä rajoitettava, siitä hyötyisivät maanviljelijät, kynttilänvalmistajat, kaasun- ja öljyntuottajat, teollisuus edistyisi ja työllisyys paranisi.
Claude Frédéric Bastiat (1801-1850) on yksi harvoja suomennettuja 1800-luvun liberalistisia taloustieteilijöitä. Ranskassa Bastiat osallistui politiikkaan ja komiteoissa kärjekkäästi vastusti kaikenlaisia kaupanrajoitteita. Vuonna 1845 kirjoitettu ironinen Vetoomus on syntynyt komiteoissa käydyistä tullirajoituskeskusteluista.
Petri Kajanderin suomentamassa Bastiatin kirjoituskokoelmassa on kolme tekstiä, lyhyen Vetoomuksen lisäksi pidemmät Laki ja Näkyvä ja näkymätön, molemmat vuodelta 1850. Taustoittavan johdannon on kirjoittanut Johan Nordberg.
Kustantaja Basam Books markkinoi kokoomaa erityisesti Lailla. Sen takakannessa ja johdannossa kerrotaan olleen Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin talousteoreettista suosikkilukemista. Tekstin on taannoin historian hämäristä poliitikoille luettavaksi kaivanut amerikkalainen ajatushautomo Foundation for Economic Education.
Ranskassa viime vuosina on noussut uusi kiinnostus Pierre-Joseph Proudhonin (1809-1865) talousajattelua kohtaan. Proudhon puhui erityisesti kuluttajaosuuskuntien perustamisen puolesta turhauduttuaan ensin politiikassa 1840-luvulla.
Tartuin Bastiatin kirjaan erityisesti ajatellen Proudhonia. Millaisia jääriä vastapuolella oli, millaiset vastaväittäjät saivat hänet hylkäämään kokonaan kansanedustajan työn?
Bastiat vastustajana vaikuttaisi olleen erityisen inhottava. Taitava kynäniekka, joka torppaa useimmat yhteiskunnalliset toiminnot ja uudistukset reductio ad absurdum -argumentein.
Kun päivänpolitiikassa pohdittiin uuden rautatieaseman perustamista erään pikkukaupungin talouden vilkastuttamiseksi, Bastiat päätyi ehdottamaan, että juna pysähtyisi joka paikassa, eli seisoisi paikallaan. Kenen talous sellaisesta hyötyisi?
Näkyvä ja näkymätön kertaa samaa kahdellatoista eri elämän saralla. Jos armeija on niin tarpeellinen maalle, niin miksi kaikki kansalaiset eivät ole sotilaita? Jos taide on niin tärkeätä, niin miksei sitä tueta enemmän, äärettömillä rahasummilla?
Kun viljanhinta nousi korkealle vuoden 1847 huonon sadon vuoksi, niin valtio pyrki asettamaan kattohintoja ruoalle. Bastiatin mielestä ajatus oli järjetön. Jos kauppiaat eivät olisi tuoneet viljaa maahan, kaikki 37 miljoonaa ranskalaista olisivat joutuneet lähtemään Odessaan ostoksille ja eihän sellainen olisi mahdollista.
Bastiatin näkyvän ja näkymättömän erottelu on mainio. Mutta on Bastiatilla sokea pisteensä arviointien suhteen. Valtio, ministeri, virkamies, sotilas tai julkiset työt ei hänen ajattelussaan koskaan tuota hyötyä yhteiskunnalle. Verot, maksut ja kaupan rajoitteet ovat aina poissa yksityisestä yrittelijäisyydestä.
"Kansakuntaa verrataan rutikuivaan maahan ja veroa elvyttävään sateeseen. Olkoon niin. Mutta tulisi kysyä, mistä sade saa alkunsa, ja eivätkö juuri verot ime kosteutta maaperästä kuivattaen sen." Lisäksi Bastiat vertaa verojen hyödyllisyyttä kansalliselle työllisyydelle varkaan ryöstösaaliin kulutukseen. Molemmathan yhtä hyvin auttavat Matti M. Kansalaista taloudellisissa pyrinnöissä.
Näinä hellepäivinä tulee mieleen, että laki auringon vaikutusten rajoittamisesta voisi olla paikallaan. Sillä kätevästi saatettaisiin estää helleaaltojen ja metsäpalokaasujen tuleminen itärajan takaa meitä suomalaisia häiritsemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti