Yksi monista sarjakuvapiirtäjistä, jonka kanssa René Goscinny (1926-1977) aloitti yhteistyön 1950-luvulla oli Jean-Jacques Sempé (s. 1932). Vuosina 1954-58 miehet tekivät Nicolas-sarjakuvaa, mutta havaitsivat toisenlaisen yhteistyön olevan heille sopivampaa: syntyi Pikku Nikke -kirjasarja, jota Goscinnyt kirjoitti ja Sempé kuvitti.
Sempén määritteleminen sarjakuvapiirtäjäksi ei ole yksioikoinen ratkaisu. Kirjain-lehdessä (3/2010) Harri Römpötti sijoittaa Sempén jonnekin pilapiirtäjän, kuvittajan ja sarjakuvataitelijan välimaastoon. Kuvallista kerrontaa Sempén omat työt joka tapauksessa ovat.
Itsenäisenä tekijänä Sempé aloitti 1960-luvun alussa albumilla Rien n'est simple (Mikään ei ole yksinkertaista, 1961). Sempé työskenteli pääasiassa aikakauslehtien pilapiirtäjänä ja kuvittajana, hänen kuvasarjojaan julkaistiin molemmin puolin Atlantin. Hänellä oli vakiosivu Paris Matchissä ja hän teki kansia New Yorkerille.
Tammi julkaisi 2002-03 kuusi Sempén kokoomateosta. Kuvasarjat ja pilapiirrokset ovat toisaalta ajattomia, mutta toisaalta hyvin 1970-lukua henkiviä. Aikuiset ovat monesti psykoanalyytikon sohvalla ja lapset eivät ole niin yksioikoisia/viattomia/julmia kuin myöhemmin on annettu ymmärtää.
Noora Koskisen suomentamat Tammen kuusi kokoomaa (Optimisteja, Mediaihmisiä, Romantikkoja, Syyllisyydentuntoisia, Filosofeja ja Lapsia) ovat mitä mainiointa luettavaa (katseltavaa). Näitä Sempén tuotannosta tehtyjä koosteita olisi suomennettavaksi vielä toinen mokoma.
Taitaa olla kuitenkin niin, tahtoi tekijä itse sitä tai ei, Sempéä arvostetaan enemmän Pikku Niken kuvittajana kuin omillaan. Se on harmi. Mutta tammikuussa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla häntä muistettiin ja juhlittiin kertaakaan Pikku Nikkeä mainitsematta, ainakin niin raportoi Römpötti Kirjaimessa.
-- Ylläoleva kuva Optimisteja (Tammi 2002) teoksesta sopii ajattomasti yleisurheilun arvokisojen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti