Lucky Luke -albumisarja on todella pitkä, suomeksi on julkaistu 73 seikkailua. Ja sarja jatkuu edelleen vaikka Morris (1923-2001) ei ole enää piirtämässä. Lucky Luken uusia seikkailuja on suomeksi tullut kolme.
Billy The Kidin tarinan kertova René Goscinnyn (1926-1977) käsikirjoittama Pikku nappula (ransk. 1962, suom. Otava 1973) ilmestyi Suomessa seitsemäntenä albumina, ja se osaltaan oli luomassa Lucky Luken mainetta - niin maailmalla kuin Suomessakin.
Goscinny pureutui myytinmuodostuksen ytimeen. Paha sankari oli paha jo vauvana, tutin sijasta pieni Billy imi revolveria. Kliseet kasataan ja deterministinen ihmiskuva viedään äärimmilleen. Toisaalta jälkisanoissa tehdään selväksi, että tässä kirjassa ja laajemmin populaarijulkisuudessa "totuutta" on tuskin siteeksikään.
Jälkisanoissa arvellaan, että Billy The Kidin (oik. William Harrington Bonney, 1859-1881) maineen synnytti hänen ampujansa sheriffi Pat Garrett ja hänen motiivinaan oli ollut itsensä korottaminen. Mitä vaarallisempi rikollinen, sitä suurempi sankari.
Lucky Lukessa Billy The Kidiä ei ammuta. Hänet vietiin oikeuden eteen ja vankilaan. Tarinan ydin on toisaalla.
Tapahtumat sijoittuvat Fort Weaklingin kaupunkiin, jota nuori pyssysankari terrorisoi. Kansalaiset vapisevat kuin haavanlehdet Billyn edessä. Roiston maine oli levinnyt median liioittelemana ja pelko perustuu tiedotusvälineiden luomaan kuvaan. Sitä ei kukaan uskalla haastaa, ei edes Lucky Luken avustamana.
Oli siis kansalaiskasvatuksen aika. Lucky Luke opetti kantapään kautta, ettei median luomia kuvia kannata kumartaa. Oppi menikin perille ja seuraavan roiston, Jesse Jamesin, saapuessa Fort Weaklingiin vastaanottona oli terva ja höyhenet.
Egmontin uusintapainos Billy The Kidistä on viides. Neljä aikaisempaa on julkaissut Otava (1973, 1977, 1984, 2001). Egmont on käännättänyt albumin uudelleen, uusi suomennos on Anssi Rauhalan.
Uusintapainos on paikallaan. Työ kuuluu Morrisin ja Goscinnyn yhteistyön parhaimmistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti