Kaltenborn: Ei muistikuvaa

Bendik Kaltenborn.
Ei muistikuvaa

(suomennos Teemu Manninen, tekstaus Benjamin Bergman)

Huuda huuda 2010

28 s.

Tämän vuoden Helsingin sarjakuvafestivaaleille Huuda huuda-kustantamo toi monta kunnianhimoisesti ja taiteellisesti tinkimättömästi sarjakuvaan suhtautuvaa pohjoismaista vierasta. Yksi heistä oli norjalainen Bendik Kaltenborn (s. 1980), viime vuosien palkituimpia norjalaisia sarjakuvataiteilijoita.

Huuda huuda julkaisi myös vieraiden töitä, Kaltenbornilta pamfletti-sarjassa Ei muistikuvaa (I don't remember, Huuda huuda 2010). Lisäksi Kaltenbornin sarjakuvia oli Helsingissä esillä kahdessakin näyttelyssä (molemmat jo loppuneet).

Kehyskertomuksessa kaksi entistä työkaverusta istuvat pubissa, miettivät suhteensa muutosta ja ovat ympäripäissään. Pitkässä takaumassa työsuhteen päättymisen syyt tulevat selviksi. Balkanin työmatka ei sujunut niin kuin piti.

Takakannessa entiset työtoverit Greg ja Gasper esitellään gryndereiksi. Ehkä parempi suomennos olisi ollut kiinteistökehittäjä? Grynderiin kasautuu kaikenlaisia historiallisia latauksia viime vuosisadalta. Kaltenbornin hahmoilla ei ole minkäänlaisia historiallisia kerrostumia, tai korkeintaan se Balkanin matka, joka on nopeasti huuhtoutumassa pois elävien mielikuvien joukosta.

Jos ei tietäisi tekijää norjalaiseksi, niin saattaisi kuvitella teosta kannanotoksi suomalaiseen sisäpolitiikkaan. Höselöt kiinteistökehittäjäthän järjestelivät maahamme porvarihallituksen, mutta sitten ryssivät koko juttunsa. Entisiä työkavereita taitavat hekin olla.

Tulee mieleen myös tuoreempikin tapaus Helsingin sosiaaliviraston asiantuntijoiden tutustumismatkasta Balkanin romanitilanteeseen.

Pomo luotti Gregille ja Gasparille tehtävän. Norjalaiselta sijoittajapukilta pitäisi saada allekirjoitus soppariin. Se näyttäisi onnistuvan ihan helposti, mutta Greg ja Gaspar ovat nähneet vaivaa suunnitellessaan erilaisia taivuttelukeinoja. Pitäähän niitä käyttää, kerta on mietitty.

Homma lähtee täysin käpälästä.

Tarina on absurdi, mutta yhteydet todellisuuden kanssa saavat lukijan epäilemään, että tällaista liikemieselämä näinä aikoina on ihan universaalisti. Vai olisiko parempi sanoa: ihan globaalisti.

Ja krapula-aamun jälkeen meno jatkunee entisellään uuden työnantajan palveluksessa. Eihän näitä kansainvälisen busineksen huippuyksilöitä joka oksalla kasva.


* Bendik Kaltenborn