YLE TV1 esitti kaksiosaisen Vihreä kaupunki -dokumentin, jossa Pasi Toiviainen etsi täydellistä ekotaloa ja suuntaviivoja kestävälle ekologiselle arkkitehtuurille. Toiviainen on Yleisradion toimittajia (älkää sotkeko Ajankohtaisen kakkosen Pasi Toivaseen), koulutukseltaan arkkitehti. Dokumentin aluksi hän kertoi omia taustojaan. Talot ovat jääneet suunnittelematta, koska Toiviainen uskoo toimittajana voivansa paremmin vaikuttaa ympäristötietoisuuteen.
Toiviaisen valintoja ymmärtää. Rakennusteollisuus vaikuttaa sellaiselta konservatiivisuuden ja suuren rahan salamyhkäisyyden saarekkeelta, josta ei ulkoapäin kunnolla ota selvää. Eikä muutoksen rakentaminen sisältäpäin vaikuta vaihtoehdolta.
Ensimmäisessä osassa Toiviainen esitteli suomalaisia ja saksalaisia ekotaloja, omakotitaloja, joita pääasiassa arkkitehdit olivat koerakennuksina kodeikseen toteuttaneet. Oli hyvin teknisiä ratkaisuja, ja vanhasta ammentavia luonnonmateriaalien nimeen vannovia ratkaisuja.
Toisessa osassa oltiin vihreän kaupunkirakentamisen äärellä. Samat teknisistä ja luonnonmukaisista materiaaleista olivat esillä, nyt rivi- ja kerrostaloratkaisuina. Vehreyden lisääminen seinäpinnoille tuntuisi olevan tuleva trendi.
Vaikutti siltä, että erilaisia ratkaisuja energiatehokkuuteen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen olisi, mutta eri keinojen yhdistäminen ei vielä ole edennyt. Yhdessä kohteessa oli yksi malli, toisessa toinen. Huonoja puolia jäi jokaiseen. Jos ei muuten, niin grynderi vaati ettei puusta rakennettu kerrostalo saa mitenkään ulkonäöltään erota tavallisesta teräsbetonitalosta. Tai kasvien peittämän uimahallin huolto (kastelu ja lannoitus) nostivat kuluja ja kulutusta entisestään.
Vaikka Toiviainen sanoi, ettei ole arkkitehdin tointa harjoittanut ja on pitkään ollut toimittajana, dokumentin ilmiasu oli arkkitehdin käsialaa.
Toiviainen kuvasi rakennuksia pitkään ja hartaudella, antoi arkkitehtuurin kielen puhua. Toisen osan lopussa, manifestinsa päätöksessä, hän korosti, että arkkitehtuurille on annettava merkitys, arkkitehtuurin sanoilla olisi oltava tarkoitus.
Yllä on kuva käsitetaiteilija Noomi Ljungnellin Oulun Rantagalleriassa olevasta näyttelystä He rakensivat talonsa toisten talojen kaltaisiksi yhdestä työstä. Kuva kerrostalomaisemasta muodostuu kokonaisuudessaan sanapareista "en tiedä".
Uskoisin, että Pasi Toiviainen pitäisi Ljungnellin teoksesta. Kaupungit ja talot pitäisi saada syntymään joistakin ihan muista sanoista. Kokonaiskuvakin silloin muuttuisi.
* Pasi Toiviainen: Vihreä kaupunki
* Noomi Ljungdell. He rakensivat talonsa toisten talojen kaltaisiksi. Rantagalleria
4 kommenttia:
Sirénin eduskuntatalon suunnittelu:
-Mutta herra arkkitehti, olette piirtäneet vain saamienne pariisilaiskalossien laatikon kuvan...
- No helkkari, pistä sitten siihen vaikka jotain pylväitä ja rappusia eteen!
---
Lauri Viidan 60-luvulla henkilöittämää "Nousu Pispalaan"-ohjelmaa katsoin tallenteistani.
Upea paikka, suunnittelijat tai arkkitehdit eivät olleet sitä pilaneet, nykyään ehkä kyllä.
Jälkikirjoitus: Teitittelymuodot eivät suju minulta ollenkaan luonnikkaasti, sillä tuo äskeinen pieni virhe. 60- ja 70-luvuilla kun kasvoin.
Arkkitehtaajan apulainen sanoi ehkä kuitenkin vain: Kaikki uusiksi, äijä on kännissä.
Suuret tähtitaivaan arkkitehdit ovat aina arvostaneet "luonnollisesti", ilman arkkitehtejä syntyneitä paikkoja, Aalto Italian valkoiseksi kalkittuja vanhoja pikku kyliä ja kaupunkeja, nykyisemmät Brasilian faveloja.
Kotimaassa juuri mainittu Pispala tai vaikkapa Hailuodon Marjaniemen kalastusmökit ovat vastaavia.
Sellaisella, että rakentaessa asioidaan vain (ja ainoastaan) naapureiden kanssa nokikkain, ja tehdään itselle eikä myyntiin, tuntuisi olevan positiivinen vaikutus koko alueen lopputulokseen.
Pitää vielä laittaa sitaatti Arne Nevanlinnalta, eilisessä kulttuurilehtikatsauksessa oli mainittu, monen mutkan takaa:
Vallanpitäjät rakensivat vain itselleen ja tavallinen kansa kyhäsi oman ympäristönsä miten taisi. Tasapaino alkoi järkkyä silloin, kun vallan arkkitehtuuri vääjäämättä tunkeutui myös alamaisten kotipiiriin. Tässä arkkitehtien ammattikunta on aina ollut vallanpitäjien käsikassara.
Lähetä kommentti