Illan aloitti Pauliina Vanhatalo haastattelemalla sarjakuvataiteilija Lauri Ahtista. Molemmat kuuluvat lokakuussa perustetun Oulun kirjailijat ry:n hallitukseen, ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen uutta järjestöä ja sen tulevia tilaisuuksia (8.12.2010 Uusien kirjojen ilta pääkirjaston Pakkala-salissa).
Lauri Ahtinen kertoi toisen teoksensa 15 minuutin yksinäisyys (WSOY 2010) synnystä. Koska ensimmäinen teos oli syntynyt vain omia tarpeita ajatellen, kynnys toisen tekemisessä oli lukijakunnan oletetut odotukset. Tekeminen oli vapautunut vasta "tee nyt vaan, toisesta kirjasta tulee kuitenkin paska" -ohjeistuksen myötä. Toisesta tulikin paksumpi kuin entisestä, ja kolmas on jo tekeillä.
Sanoilla on Ahtisen sarjakuvissa suurempi painoarvo kuin kuvilla, eikä tekijä miellä itseään leimallisesti sarjakuvaihmiseksi. Kolmanteen teokseen Ahtinen pohti tyylilajin muutosta kysymällä: "Mikä on se kirjallisuuden laji, jossa kirjan sivuilla on vain kirjaimia?"
Illan sarjakuvateemaa täydensivät Antti Kairakari ja Antti Kaarlela (kuva yllä) esittämällä pikaperformansseja Pertti Jarlan Fingerpori-strippien pohjalta. Räväkimmät naurut yleisöstä irroittivat Jarlan kommentit käytyyn homoilta-keskusteluun. "Älkää maatko miesten kanssa niin kuin naisten." - "Totisesti. Se on tehtävä aivan toisin."
Illan runo-osuuksista vastasivat Tommi Parkko ja Tuomas Kerätär. Parkon harkittuja ja loppuun asti viimeisteltyjä runoja yleisö hiljentyi kuuntelemaan keskittyneesti.Tuomas Kerätär on syksyn aikana esiintynyt Oulussa usein. Rap-taustainen Kerätär esiintyy ilman papereita, sanat piirtyivät kuultavaksi ulkomuistista. Kerättären tapa esittää runoja on kehittynyt nopeasti, nyt sanojen ympärille jäi mainiosti ilmaa, ilmaisussa oli painoa. Esitetyt runotkin olivat tuoreita, ainakin Kerättären blogista päätellen.
Illan viimeisenä esiintyjänä oli Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen. Hänen V.A. Koskenniemen runoihin säveltämiä lauluja on Oulussa kuultu aikaisemminkin, mutta minulle kerta oli ensimmäinen.
Koskenniemea on juhlavuonna Oulussa muistettu, lähinnä virallisten tahojen myötä. Korhonen kertoi laulujen syntyneen vähintäänkin puolivirallisesta yhteydenotosta: Koskenniemen elämäkerturi Martti Häikiö oli lähestynyt sähköpostitse, että miten Te aiotte ottaa osaa juhlavuoteen.
Korhonen oli valikoinut sävellettävikseen lähinnä Pohjois-Pohjanmaan luontoa kuvaavia runoja. Kaakkuri jäi näistä viluisine lintuineen parhaiten mieleen soimaan. Malliksi oli myös isänmaallista paatosta säilineen ja hurmeineen ja kuoleman kaveruutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti