Aku Ankka -lehden juhlavuosi alkaa hienosti: ensimmäinen julkaistu tarina on Carl Barksin kuuluisa, brutopialaiset esittelevä Kylmä kauppa (A Cold Bargain, US 17). Varsinaisia juhlia saamme vielä kuitenkin odottaa joulukuun 5. päivään, jolloin ensimmäinen numero virallisesti ilmestyi. Vuoden mittaan lehden nettisivuilla tarjotaan luettavaksi muistelluimpia lehden numeroita, parhaillaan luettavissa on 1b/1954, jossa johtotarinana niin ikään Barksin tekemä Aku Ankka Grönlannissa.
Kylmää kauppaa ei ole itse päälehdessä julkaistu koskaan aikaisemmin. Ensimmäisen kerran se julkaistiin Aku Ankan taskukirjassa 50 Rahamies Roope, joka sarjasta poiketen ei sisältänyt italialaisperäistä tuotantoa vaan Barksin töitä. Taskukirja täytti tuolloin vuonna 1980 kymmenen vuotta, ja julkaisusarjassa päästiin juhlittavaan tasanumeroon.
Myöhemmin tarina on julkaistu Aku Ankan Juhlasarjojen osassa 6 (1996) ja tietenkin Carl Barksin kootuissa (osa XV).
Syytä julkaisemattomuuteen Aku Ankassa ei pidä hakea poliittisuudesta. Tarina on mitaltaan formaattilehteen vaikeasti istutettava (27 sivua). Toki toimittajat olisivat voineet leikata Kylmän kaupankin muottiin istuvaksi, ei sellaista pelätty takavuosina Barksinkaan suhteen. Pitkästä tarinasta olisi pitänyt muokata jatkosarja, mutta sellaiseen ei tässä tapauksessa Kööpenhaminassa ryhdytty. Ehkä jaksotuksen ei katsottu onnistuvan.
Erikoista sarjakuvassa on että se päättyy vinjettikuvaan, kehyksettömään, mustavalkoiseen ruutuun. Inducksissa kuvaa ei huomioida, vaan pituudeksi ilmoitetaan 26 ja 3/4 sivua. Nyt julkaistussa Aku Ankass on vinjetti mukana, mutta sitä on pienennetty ja rinnalle on laitettu Carl Barksin tarinasta jälkikäteen kertomaa. Että bombastium ei viittaa pommiin, eikä Brutopian kansan edustaja ole Nikita Hruštšovin karikatyyri.
Suuri osa lukijoista asettaa horisonttinsa juuri niin. Vaikka Barks yrittää selittää parhain päin viittausten olevan lukuisiin uusiin 1950-luvulla löydettyihin alkuaineisiin ja harmittelee ettei piirtänyt brutopialaisille kärsää, jolloin hahmo olisi muistuttanut muita hänen vallanhimoisia ja ahneita roistojaan.
Suuri osa lukijoista näkee tarinan nimessäkin Kylmän sodan, ei kauppaa.
Tarina alkaa huutokauppakamarilta. Myynnissä on ainetta, jota kaikki tuntuvat haluavan. Paikalle sattumalta tullut Roope Ankka ihmettelee, että onko hän pudonnut kelkasta? "Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt törsätä tänään sanomalehteen."
Roope ostaa koko maailman bombastiumin, koska hänellä oli siihen varaa. Brutopian kansan edustaja jää huudoissa toiseksi. Biljoona ja viisi tiskiallasta ei riittänyt.
Aineen käyttötarkoituksista ei ole selkoa. Ankka-yhtiöiden tutkimusosasto alkaa selvitellä asiaa. Sitä ennen käy selville, että arjen menoista tinkivän on vietävä jatkuvaa kylmäsäilytystä vaativa aine Etelänapamantereelle.
Matkalla Brutopia yrittää viedä bombastiumin väkisin. Veljenpoikien leikki pelastaa arvoaineen, ja se saadaan maailman kylmimpään paikkaan turvaan. Brutopia ei ole huijattavissa, sen miehet palaavat asiaan.
Napajäätiköllä paljastuu, että bombastiumia voi käyttää jäätelön valmistamiseen - vain ja ainoastaan. Atomista bombastiumia syntyy tynnyrillinen makuvivahteikasta jäätelöä. Tutkimustulos ei innosta Brutopian kansaa:
Pah! Mitä hyötyä tuosta on Brutopialle? Brutopian onnellinen kansa ei syö jäätelöä! Pah! Se käyttökelvottomasta bombastiumistanne ja sen salaisesta kätköpaikasta. Pah! Pah! Huolehdin siitä, ettei kukaan maailmassa enää löydä sitä inhaa ainetta. Pah!
Lumiaavikolta kätköä ei löydy ilman tarkkoja koordinaatteja. Ne brutopialainen poltti Roopen muistivihkon mukana. Vaikuttaa jo siltä, että bombastiumista ei hyödy onnellinen kansa eikä kapitalistiankkakaan.
Etelänapamantereen reunamilta mukaan lyöttäytynyt pingviini kuitenkin muistaa. Onneton poikasenkipeä pingviini omi bombastiumpallon Ankkojen saavuttua jään reunalle.
Bombastium on molempien ideologioiden tappio. Voittajaksi Roope kuitenkin selviytyy, mutta ei markkinatalouden ehdoin. Ideologiat ylittävä äidinrakkaus auttaa voittoon, ja Roopenkin on kunnioitettava sen ylivoimaa. Minkä hän myös tekee, höpsöksi leimautumisen uhallakin.
Barksin kootuissa Geoffrey Blum arvioi, että Kylmässä kaupassa Barks lähestyi Walter Kellyn Pogoa. Myös Kellyllä oli oma Hruštšov-karikatyyri, ja sen vuoksi muun muassa Japanissa ja Kanadassa osa stripeistä jätettiin lehdissä julkaisematta. Tämä tapahtui pari vuotta Kylmän kaupan julkaisun jälkeen, ja ehkä vaikutti Barksin myöhempiin puheisiin.
Kellyn Pogo on saattanut rohkaista Barksia käyttämään poliittista karikatyyriä, olihan 1950-luku Yhdysvalloissa niin leimallisesti kommunismin pelon aikaa. Kelly loi 1953 karikatyyrin senaattori Joserh McCarthystä, villikissa Simple J. Malarkeyn. Se ei ainakaan näyttänyt vähentävän Pogon suosiota ja julkaisupaikkoja, joten varovainen Barks ehkä rohkaistui myös kokeilemaan muutakin kuin aarteenetsintää, tieteen uutuuksia tai eksotiikkaa.
Mutta kannattaa pitää Kylmää kauppaa tulkittaessa pää kylmänä. Tieteen uutuudet ja niiden tuomat yllätykset (bombastium ja jäätelö) siinäkin on keskeisessä roolissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti