Kulttuurin poliittisia vaikutusmahdollisuuksia

Kari Sallamaa

Eilen illalla Kirkkotorin koulutuskeskuksessa puhuttiin kulttuurin poliittisista vaikutusmahdollisuuksista. Tilaisuus on Paavo J. Heinosen ja Oulun Vasemmistoseuran järjestämä, ja näinä aikoina tilaisuus oli väistämättä vaalikampanjointia. Eduskuntavaaliehdokkaista Heinosen lisäksi paikalla olivat Hanna Sarkkinen ja Kaarina Kailo.

Enemmän tilaisuus kuitenkin muistutti ohjelmallista kulttuuri-iltamaa kuin henkeänostattavaa vaali-innostamista, ehdokkaat olivat paikalla enemmän kuunteluoppilaina kuin kampanjoijina. Useampikin puhuja moitiskeli puoluetta, onneksi ei itsetarkoituksellisesti vaan käsittelemänsä kulttuuriaiheen kautta. Ettei ulkopuolisen tarvinnut kesken lähteä pois kun puheet menevät jäsentenvälisiksi.

Vajaassa kolmessa tunnissa kuultiin alustuksia, musiikkia, runoja ja luentaa. Ensimmäisen keskustelupuheenvuoron kulttuurin ja politiikan suhteista piti Kari Sallamaa. Pidemmässä, alustukseksi tarkoitetussa esitelmässä Sallamaa määritteli lähtökohtia. Kulttuuri ei ole erillinen osa-alue, se on näkökulma yhteiskuntaan.

Tarkemmin Sallamaa määritteli kulttuurin suhdekonstellaatioksi. "Kulttuuri on aina jo poliittista", Sallamaa muotoili tunnettua Terry Eagletonin uudelleen.

Sallamaa harmitteli, että kapitalismi määrittelee keskustelunaiheet ja keskustelujen keston. Jos ei noudata tuota päiväjärjestystä, niin jää auttamatta julkisuuden ulkopuolelle. Talouspuhe jyrää muun allensa. Syvemmällä politiikan kabineteissa luoviva Hanna Sarkkinen vahvisti Sallamaan havaintoa. Vain taloudesta lähtevät perustelut otetaan huomioon.

Tästä huolimatta Sallamaa päätyi ehdottamaan muutamia kulttuurisia avauksia. Rahataloutta olisi nakerrettava. Esimerkkinä hän mainitsi aikapankit, kaikki muukin rahan merkitystä vähentävä olisi tervetullutta. Lisäksi Sallamaa kertoi lukeneensa Tere Vadénin Kaksijalkaisen ympäristövallankumouksen (Rohkeaan reunaan 2010) ja pitäneensä lukemastaan paljon. Suositti tutustumaan teokseen.

Sallamaa esitteli myöskin Asko Lehmuskalliolta oppimansa termin culture jamming. Kyseessähän on yksinkertaisesti taktiikasta, jossa markkinavoimien keinot ja merkitykset otetaan niiden vastaisen taistelun käyttöön. Onhan tätä Suomessakin nähty, esimerkiksi vastamainontana.

Toinen alustaja Hannu Siren tavoitteli samantapaista toivomalla ironian ja parodian käyttömahdollisuuksia, ja surrealismin uutta läpimurtoa. "Runoudesta", lainasi Siren surrealismin tavoitteita, "pitäisi tulla taas maagista toimintaa."

Jarmo Stoor ja Heli Slunga

Maagisen ja mytologisen, "toiseuden dosentti" Kaarina Kailo lyhyessä ehdokkaalle annetussa puheenvuorossa toivoi suomalaisuudelle toisenlaista taustamytologiaa. Sankarmyyttien sijaan yhteiskunnassa voitaisi omaksua shamanistisuus, joka ei tee eroa miehen, naisen tai eläimen välillä. Syvällinen kulttuurinen muutos muuttaisi todella paljon yhteiskuntaa, ja poistaisi kokonaan monia nykyisiä toiseuden ongelmia.

Kulttuuria ei kulttuuri-illassa unohdettu. Ruotomielen J. Aslak Räsänen aloitti tilaisuuden laulullaan, Heidi Huotari pakinoi vitutuksesta, Heli Slunga lausui runojaan, Jarmo Stoor luki romaaniaan, J. Takalo coveroi ja Jouni Kesti polemisoi. Joitakin varmaankin unohdin. Sellaista kollektiivista, luovaa yhteiseloa enemmänkin kuin yhden illan tarpeiksi. Kaamoksen kaatajaiset - ohjelmallinen keskusteluiltama.