Aikaisempi ajatus tuli mieleen Heikki Sarmajan Kuka keksi luonnonvalinnan? (Terra Cognita 2009) tutkielmaa lukiessa. Edward Westermarckin elämän tutkija Sarmaja päätyönsä sivuprojektina ryhtyi kartoittamaan, kuka oikeastaan keksi luonnonvalinnan. Jo Darwinin aikaan siitä oli epäilyksiä ja väittelyitä, teorian tultua julki kunnian vaatijoita oli useita. Niin luonnontieteilijöitä kuin humanistejakin. Westermarck myös oli keskusteluun osallistunut, ja siksi siis Sarmajan piti asiaan puuttua.
Sarmaja siirtää keskustelua taaksepäin 1700-luvulle, ja esittelee muun muassa isoisä Eramus Darwinin (1731-1802), nykyaikaisen geologian isän James Huttonin (1726-1797) ja luonnonteologi William Paleyn (1742-1805). Charles Darwinin ukki kirjoitti kovasti luonnonvalintaa muistuttavaa Zoonomiassaan, vaikkakaan ei tieteellisesti. Ajatuksella oli siis juuria perhepiirissäkin, vaikka Sarmaja korostaa Edinburghin tiedeyhteisöä.
Vuoden 2003 jälkeen uudelleenlöydetty William Paley ja hänen Natural Theology (1802) on kerrassaan kiintoisa nykykeskustelua ajatellen. Paley esittelee teoksessaan luonnonvalinnan teorian ja samantien samoissa kansissa toteaa sen olevan pitämätön. Tieteenhistoriasta löytyi tutkimus, johon sekä vapaa-ajattelijat ja kreationistit molemmat tarttuvat, ja väittelevät kumpi puoli teoksesta pitää paikkansa.
Sarmajan mukaan Paleyllä on älykäs suunnittelija, takaisinpalautumattomuus ja kaikki. Ehkä Charles Darwinin ansio oli, että hän katkaisi erään pitkän väittelyn ja sai sen unohduksiin lähes 150 vuodeksi.
Edinburgh oli maaperänmuodostukseltaan Sarmajan mukaan oiva paikka keskustella maailman ja maailman olioiden synnystä ja maailman iästä. Geologia siellä oli otollinen. Geologi James Hutton katseli kallioita, näki kerroksia ja kulumista.
Maailma ei voinut olla vain vajaan viidentuhannen vuoden vanha, naapuruston entiset tulivuoret ja veden kuluttamat vesiuomat. Eivät voineet olla kokoajan tuollaiset, koskapa ihmiselonkin mittaan muuttuivat kerroksia lisää paljastaen.
Huttonia ajatus askarrutti. Mutta miten saada edes summittainen tieto siitä miten kivi kuluu? Ihmisen elämänikä oli kovin lyhyt sen mittaamiseen.
Sitä Hutton mietti. Maisemassa oli myös vanha roomalaisten aikoinaan rakentama tie. Roomalaisethan, kuten tiedetään, tekivät tiensä kivestä. Samoja teitä paikoin edelleen käytetään, ja vielä runsaammin 1700-luvun lopulla.
Huttonpa ryhtyi tiekiviä mittaamaan ja sai vertailutuloksena maapallon iäksi ainakin pari sataa miljoonaa vuotta! Tällä oli huomattava merkitys luonnonvalinnalle, kuten tiedätte. Roomalaisten teiden antamasta oivalluksesta on myös maininta Huttonin pääteoksessa Theory of The Earthissa (1788/1795).
Blogia seurannut arvaakin jo varmaan seuraavat lauseet. Yle Teemalla illalla esitettiin ohjelma Valitut talot (on areenassa seitsemän päivää), ja jatkossa seuraa Suojele minua. Suojeleminen kannattaa. Ei pelkästään oman historian vuoksi, vanhalla ihmisen tekemän läsnäololla saattaa olla huomattavia seurauksia koko maailmanymmärryksen kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti