Kuten blogia seuranneet tietävät, olen hoitanut vanhempieni luona perinnemaisemaa, menneen maatalouden perinnebiotooppia, metsähakaa. Aikoinaan tuollaisia alueita syntyi mullikoiden ja vielä aikaisemmin lehmienkin laiduntaessa talon läheisiä metsäalueita.
Nautojen siirtyessä yhä enemmän peltolaitumille haat alkoivat kasvaa umpeen, niiden niittykasvillisuus katosi.
Kuuden vuoden työ perinnebiotoopin pelastamiseksi alkaa näkyä. Ensimmäisinä vuosina niitin ja haravoin, ja neljänä vuotena naapurin hiehot ja mullikat ovat pääosassa perinnemaiseman luomisessa. Ihan siihen vanhaan tapaan. Juhannuksen jälkeen pääsevät jälleen monipuolisesta ruokavaliosta nauttimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti