Iltapäivälehden lööpissä luki, että Suomessa on hallituskriisi. Ymmärtääkseni kuitenkin Katainen I vasta tunnustelee mikä olisi mahdollinen enemmistöhallituksen pohja, ts. maassa ei ole hallitusta, joka voisi olla kriisissä.
Iltapäivälehti viittasi hallituskriisillä Eero Heinäluoman 30-vuotishääpäivään. Niin sanotun huoneenhallituksen kanssa Don Eero on lomamatkalla Balkanilla. Lööpin mukaan tämä olisi "karkuruutta" kun kotimaassa on "hallituskriisi".
Toivotetaan Heinäluomalle hyvää lomaa, ja toivotaan ettei kriisiä huoneenhallituksen kanssa synny.
Vielä viime viikon lopulla pääkirjoitustoimittajien analysoinnissa Heinäluomalle aseteltiin syntipukin viittaa siitä, ettei Katainen I ole jo hallitsija. Kalevassa 4. kesäkuuta kirjoitettiin, että "Eero Heinäluoma hääri taustalla ay-politiikasta omaksutussa narujenvetäjän roolissa". Nettikirjoittelijat ilmaisivat samaa raadollisemmin sanan kääntein: Katainen I haluaa suurvisiiriksi suurvisiirin paikalle, mutta ay-jyrä Don Heinäluoma sitä estää.
Nyt Katainen I:llä on aikaa huomiseen ja paha poika Heinäluoma on muilla mailla lempeilemässä.
Pääkirjoitustoimittajien ja masinoivien nettikirjoittelijoiden kannalta aika ei olisi voinut olla huonompi. Vai ollaanko tahoilla sitä mieltä ettei Katainen I ole kelvokas suurvisiiriksi?
Tampereella tutkitaan suomalaista journalismia ansiokkaasti. Melko tuore esimerkki tästä on Anna Simolan Kaikki toistaiseksi hyvin. Kansainvälinen finanssikriisi talousjournalismissa (Tampereen yliopisto 2010). Toiseksi tekijäksi kirjaan on merkitty Esa Reunanen, mutta esipuheen mukaan pääasiallisen työn on tehnyt Simola.
Tutkimus pureutuu siihen miten media kertoi finanssikriisistä vuoden 2007 alusta maaliskuulle 2009. Otsikko tiivistää median sanoman erinomaisesti. "Kaikki toistaiseksi hyvin."
Lehdet kyllä yrittivät tehdä ymmärrettäväksi, kansantajuiseksi. Helsingin Sanomat jopa julkaisi Joel Melasniemen piirtämän ja Juhana Rossin käsikirjoittaman sarjakuvareportaasin mistä kaikki johtuu.
Mutta johtopäätösissä tutkijat ovat tylyjä. Talouspolitiikan vaihtoehdoista ei juuri keskusteltu. Media oli "lähinnä kanavana, jonka avulla päätökset esiteltiin." Suomalaiset journalistit eivät kunnolla kyenneet tai halunneet avata sitä, mitä tehdyt talouspoliittiseen harkintaan perustuvat päätökset merkitsevät.
Tässä Simola ja Reunanen eivät suoraan osoita talousjournalisteja. Suomessa yleensäkin jätetään tarkemmin selittämättä sellaiset asiat joista vallitsee kohtuullisen suuri yksimielisyys. Tutkijat jopa maalailevat, että rohkeampi journalistinen linja ja valtavirrasta poikkeavista äänistä vakavasti raportointi olisi saattanut estää koko finanssikriisin.
Asioiden taustoja pitäisi avata yksityiskohtaisemmin vaikka niihin ei liittyisikään päivänpoliittisia kiistoja. Tällainen tekisi päätöksistä ja keskustelusta läpinäkyvämpää.
Sama pätee hallitustunnusteluihin. Jos ei päästä raportoimaan erimielisyyksistä, niin voitaisiin kertoa ja eritellä sitä mistä ollaan samaa mieltä. Yksimielisyyskin aina sisältää arvovalintoja ja epävarmuuksia. Harakka oli eilen tällaisella asialla: "Koko taloustiede on syvässä kriisissä, mutta ei tunnusta sitä. Edes maailmanlaajuinen talouslama ei ole saanut aikaan muutosta vanhoissa opeissa, jotka johtavat meitä pahasti harhaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti