Oulun kirjamessuilta

Tällä kertaa Oulun musiikkikeskuksessa järjestetyt Pohjois-Suomen kirjamessut päättyivät eilen. Kaksipäiväisillä messuilla oli lähinnä esillä oululainen ja pohjois-suomalainen kirjallinen kulttuuri, päätähdetkin, Hannu Väisänen ja Kauko Röyhkä, oululaislähtöisiä.

Molemmat pääesiintyjät lauloivat Madetoja-salissa. Lauantaina esiintyneen Kauko Röyhkän oli odotettu, mies ja kitara ja tarinointia laulujen taustoista. Oululaisille tärkeäksi muodostuneesta Paskasta kaupungista Röyhkä kertoi tällä kertaa, että laulun kaupunki voisi olla vaikka New York. Nuorten miesten turhautumista biisi käsittelee, eikä paikalla ole merkitystä.

Hannu Väisäsen lauluesitys oli oikeastaan yllätys. Väisänen Niko Mäenalaisen pianolla ja haitarilla säestäen esitti laulelmia ja vanhoja Siionin virsiä. Laulelmista tuli mieleen lähinnä Jorma Uotinen. Toukokuun lopulla Lapinlahdella Väisänen valitteli kirjailijan ja kuvataiteilijan työn yksinäisyyttä, ja mainitsi kyllä harjoitelleensa laulamista. Mutta esitykset Oulussa tulivat silti ainakin minulle yllätyksenä. Toki musiikissa saa kontaktin yleisöön aivan toisin.

Kirjamessuille oli ajoitettu ainakin pari palkinnonjakoa. Oulun sarjakuvaseura jakoi launtaina kaksi Skrew you -tunnustuspalkintoa Ilpo Koskelalle ja Esa Holopaiselle. Sarjakuvaneuvos Koskela on vuonna 1980 perustetun seuran perustajajäseniä ja ollut mukana lähes kaikessa Pohjois-Suomen sarjakuvatoiminnassa. Sarjakuvapiirtäjä Holopainen palkittiin erityisesti sarjakuvastaan Tyrnävän verikoirat, joka ilmestyi Oulun ylioppilaslehdessä 1989-2011.

Oulun kirjailijaseura jakoi sunnuntaina Nuori Pakkala -kirjallisuuspalkinnon Joonas Laukalle Oulunsalon yläasteelta. Kirjoituskilvan Laukka voitti tekstillä Sairasvuoteella. Kirjoitusta kiiteltiin vahvaksi runoproosaksi. Molemmat palkinnot jaettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Kahden päivän mittaan messuilla oli lukuisia kirjailijahaastatteluja ja kirjaesittelyjä. Pohjoisimmasta pohjoisesta oli puhumassa Rita Magga-Kumpulainen, uusimman, viime vuonna ilmestyneen Kuttura (Kustannus HD 2010) kautta. Omasta elämästään kirjoittavan Maggan tavoitteena on jakaa kokemuksia, oma lapsuus silloisen tiettömän taipaleen takana olleessa Kutturassa oli ollut kuin tynnyrissä kasvamista. Asuntolaan joutuminen koulun alkaessa oli järkytys, samoin kuin muutto etelään Oulun seuduille. Maailmassa oli muitakin kuin lestadiolaisia.

Uusimmassa, kolmannessa kirjassa Lapin lisäksi ollaan Tyrnävällä, jossa Magga-Kumpulainen nykyisin asuu ja vaikuttaa myös kunnallispolitiikassa.

Magga-Kumpulaisen kertoma tarina syntymästään oli kaunis. Oli lähdetty jokiveneellä synnytyslaitokselle perheen yhdeksättä lasta maailmaan saattamaan. Perille ei kuitenkaan ehditty, ja lapsi syntyi veneeseen matkalla isän avustamana. Paikkana oli Ritakoski, josta saatiin lapselle nimi.

Kirjamessujen päätöspaneelin aiheena oli monikulttuurisuus. Jukka Mallisen vetämään keskusteluun osallistuivat Juha Pentikäinen ja Anuirmeli Sallamo-Lavi. Aloitettiin kielestä kulttuurin pohjana, kuten kirjamessuille hyvin sopii. Varsinaiseen teemaan lähdettiin Lévi-Straussin määritelmien kautta. Kulttuurit ovat olemassa vain toisia kulttuureja vasten, suhteessa toisiinsa. Pentikäinen pääsi luontevasti mainostamaan Nivalan Rockland-oopperaa, onhan siinäkin kyse suomalaisesta siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikan kuparivyöhykkeelle. Laajemmassa tarkastelussa päästiin lopputulokseen, ettei mitään perisuomalaisuutta varsinaisesti ole olemassakaan, on vain omaperäinen kooste vaikutteista toisista kulttuureista. Sellainen on Kalevalakin, jopa erityisesti. Josta päästiin takaisin kieleen. Sallamo-Lavi kantoi huolta, ettei vaikutteita, anglismeja, otettaisi pureksimatta ja sulattamatta niin paljon.

Mutta lopulta päädytään aina takaisin kahden ihmisen kohtaamiseen, dialogiin, kieleen. Toivottavasti se ymmärrys, yhteinen kieli on olemassa ja tavoitettavissa, että voisimme oppia ja omaksua toisilta. Muutoin oma kulttuurimmekin kuolee, jos Lévi-Straussia on uskominen.


Kirjamessuilla päivä ja toinenkin rattoisasti. Vilkkaampaa oli eilen, aamupäiväinen sade laski lämpötilaa inhimillisempään pariin kymmeneen asteeseen. Kivempi oli lähteä liikkeelle.