Yrjö Kallisen päivä 2011

Tänään 1886 Oulussa syntyi Yrjö Kallinen (k. 1976 Helsingissä), pasifisti, poliitikko, ministeri ja teosofi. Uskonnollinen saarnaaja Kallinen ei ollut, pikemminkin käytännönläheinen osuustoiminnan puolestapuhuja ja kansansivistäjä. Erinomainen puhuja, hän säväytti koko kansakuntaa vielä 1970-luvulla televisioesiintymisellään.

Tänään Oulussa muistetaan Yrjö Kallista. Tapahtumat alkavat kello 16.00 Yrjö Kallisen muistomerkiltä Välkkylässä. Ohjelmasta tarkemmin facebookissa.

1990-luvulla Harri Markkula toimitti kokoelman Sanat kuin valo (WSOY 1995) Kallisen ajatuksista. Teosofit ovat julkaisseet sen verkkosivuillaan.

Kallinen antoi talouskasvun kanssa tuskaileville ajatusta jo 1900-luvun mittaan. Elintason nousu ei lisää onnea, tämähän on nyttemmin tutkimuksinkin todistettu.

Elintason nousu ei lisää onnea

Jotakin meissä itsessämme on vinossa. Elintason nousu ei olekaan lisännyt elämän onnellisuutta, elämän rauhaa, elämän iloa.

~ ~ ~

Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.

~ ~ ~

Mitä vimmatumpi elintasokilpa, sitä herkemmin nähdään toinen ihminen mahdollisena kilpailijana, jonka ylipuolelle pitäisi päästä.

~ ~ ~

Ihmisiä hallitsee etäisyyden illuusio. He luulevat, että päämaali, täyttymys, on jossakin etäällä, korkealla, ja niin he juoksevat kuin orava rattaassaan pääsemättä milloinkaan mihinkään.

~ ~ ~

Kuta korkeampi elintaso on, sitä enemmän alkavat merkitä ns. statussymbolit, sosiaaliset arvonmitat. Ihmisen arvoa aletaan mitata ulkoisilla seikoilla: Ihminen sinänsä ei ole arvo. Ihmisen rehellinen aherrus ei ole arvo.

~ ~ ~

Ihmiset voisivat olla onnellisia ja onnellistaa toistensa elämää - mutta eivät voi, koska heitä hallitsee yleinen usko, jonka mukaan kunkin on taisteltava oman onnensa puolesta, riistettävä se toisilta sekä varjeltava omaa onnea suhtautumalla piittaamattomasti toisten onnettomuuteen. Juuri täten saadaan sydän kuivaksi ja kovaksi, ehdytetään sisäiset onnenlähteet.

Mitä tapahtuisi, jos toisen hyvä olisikin päämääränä?

Antaa Kallisen vastata:

Kaikkialla, missä ihminen tarttuu ihmisen käteen lämpimin mielin, on rauhaa ystävyyttä.

~ ~ ~

Jos kysymme, mitä seuraisi, jos kaikki ryhtyisivät harrastamaan vapaaehtoista, sovinnollista yhteistoimintaa yhteiseksi hyväksi, vastaus on selvä. Tie yleiseen hyvinvointiin, rauhalliseen ja turvattuun olotilaan olisi parhaalla mahdollisella tavalla viitoitettu. Vielä enemmän, jo tuo työ sinänsä on todellistunutta ihmisyyttä, jo tuo toiminta sinänsä on jalostuneemman ihmisyyden täyttymystä. Se on tulevaisuuden toteuttamista tässä ja nyt.

Lisäys:

Kuvia muistomerkiltä