#betonikuva Oulun Itä-Tuirasta pic.twitter.com/MgcGqpFW5x
— Reijo Valta (@reijovalta) 24. lokakuuta 2014
Yle Kulttuuri julisti kilpailun vuoden betonikuvasta. Vapise vuoden luontokuva, johdattelee Minna Joenniemi kansalaisia kilpailuun. Voittajalle on luvassa kahden hengen matka betoniseen Tallinnaan ja toiseksi sijoittuneelle pala Berliinin muuria. Ohjeet osallistumiseen ja tittelistä kisaavia kuvia Ylen sivuilla.
Tuoreessa Tekniikan Waiheissa käsitellään myös betonitaloja. Betonista rakennettiin jo antiikin aikoina, mutta nykyinen portlandinbetoni syntyi vuonna 1844, vahingossa. Englantilainen Isaac Johnson alkoi tutkia liian korkeassa lämpötilassa poltettua pilalle mennyttä sementtiä ja havaitsi sillä olevan hyvän puristuslujuuden.
Mikäli Risto Isomäkeä on uskominen, niin juuri portlandinbetonin käyttämisestä pitäisi ympäristösyistä heti luopua. Portlandinsementin valmistus aiheuttaa nykyään 7-10 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä. Sementin valmistus on sekä suomalaisessa että kansainvälisessä ilmastokeskustelussa ollut eräänlainen suuri, unohdettu hiilipäästö. Isomäen mielestä tulisi palata aikaisempiin geopolymeerisementteihin, joissa voitaisi hyödyntää kierrätysmateriaaleja, tuhkaa ja masuunikuonaa.
Tekniikan Waiheissa Jukka Lahdensivu kirjoittaa betonijulkisivujen ja parvekkeiden kestävyydestä. 1970-luvulla Suomessa rakennettiin urakalla betonista. Elementtien käyttöönotto vauhditti rakentamista. Nyttemmin on yleistynyt käsitys, että tuolloin talot suunniteltiin kestämään vain kolmekymmentä vuotta.
Lahdensivu kumoaa tuon väitteen käymällä läpi eri aikakausien suunnitteluohjeita. Itse asiassa rakennusohjeissa tai -määräyksissä ei otettu kantaa käyttöikään ollenkaan. Vasta vuonna 2004 määriteltiin julkisivujen kestoksi 50 ja rakenteiden sata vuotta. Tarkoituksella 1970-luvulla ei lyhytikäisiä rakennuksia tehty. Rakentamisen määräkin jäi tavoitteista. Hallitus linjasi vuonna 1966, että jatkossa vuosittain syntyisi 50 000 uutta asuntoa vuosittain. Tavoitteiseen ei kertaakaan päästy, vuonna 1974 oltiin lähimpänä 46 000 asunnolla. Silti 1960-1979 on rakennettu puolet Suomen kerrostaloasunnoista.
Täällä pohjoisessa betonin ongelmana oli pakkanen. Jo varhain se pyrittiin huomioimaan rakennusmääräyksissä ja betonirakentajien omissa ohjeissa. Määräyksiä ja ohjeita ei kuitenkaan noudatettu. Erityisesti raudoituksesta tingittiin. Kuntokartoitusten mukaan vielä 1990-luvulla yleisesti normien vaatimustaso alitettiin, aikaisemmin vielä enemmän. Tuoreempia taloja ei ole kartoitettu.
Betonielementtien laadusta tingittiin ja reippaasti. Ehkä grynderit ajattelivat sitä kolmeakymmentä vuotta? Normeja noudattamalla meillä olisi paljon enemmän arvokkaasti ikääntyviä betonilähiöitä, joiden julkisivuja ja parvekkeita pakkanen ei nävertäisi. Nyt monin paikoin on tarjolla tökerösti uudistettuja, rakennusten alkuperäisen ajatuksen kadottavia julkisivuja.
* Ota vuoden #betonikuva. Yle Kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti