Kesäkuussa tulee 90 vuotta Charles Chaplinin Kultakuumeen (Yhdysvallat 1925) ensi-illasta. Eilen elokuvateatteri Studiossa näytettiin filmi juhlanäytöksenä. Valitettavasti en ehtinyt aikataulujen vuoksi näytökseen, mutta katsoin elokuvan kotioloissa.
Kultakuume oli Chaplinin kolmas kokoillan elokuva. Myöhemmin tekijä on todennut, että tällaisista elokuvista hän halusi tulla muistetuksi. Toki tekijän kriittinen silmä löysi korjattavaakin, mutta pääosassa lienee ollut tyytyväisyys. Elokuva oli yleisömenestys. Myöhemmin Kultakuume on menestynyt parhaiden elokuvien äänestyksissä.
Kultakuumeen kuuluisimmat ruokaan liittyvät kohtaukset ovat monelle tutut. Kulkuri kumppaneineen syö kengän ja esittää sämpylätanssin. Jälkimmäistä Chaplin esitti päivällisseurueissa vielä vanhoilla päivilläänkin.
Elokuvasta on olemassa kaksi Chaplinin tekemää versiota. Vuonna 1942 teattereihin tuli osittain uusiksi leikattu versio. Uudempaan versioon lisättiin musiikki ja kertojaääni. Vuoden 1925 tekniikalla ääninauhaa ei filmiin saatu liitettyä.
Sota-aika oli muuttanut muutakin. Enää elokuva ei voinut päättyä kulkurin ja Georgian onnelliseen suudelmaan. Se oli jätetty pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti