Sunnuntaina Tähdet, tähdet -ohjelmassa artistien tehtävänä oli olla anarkistisia ja räyhähenkisiä. Musiikkina punkista nopeasti osa musiikkiteollisuutta, vaikka tekijöiden ajatuksena oli jotakin aivan muuta. Punkkiin kuului myös aktiivinen pienlehti- tai zinekulttuuri, jota ei saatu kaupallistettua samaan tapaan.
Jos kaipaa tuota alkuperäistä kirjoituskulttuuria, niin siihen on nyt helppo mahdollisuus. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella ja Suomen Jazz & Pop Arkiston avustuksella Oranssi ry ja Juho Hänninen ovat koonneet yhdelle nettisivulle yli kolmesataa suomalaista vuosina 1977-1982 julkaistua musiikkikulttuurilehteä.
Lehtiä sivuilla on Aamunoelista Äitiin. Mukana on muun muassa kolme numeroa Oulussa legendaarisen maineen saanutta Tilt-Zeitungia. Lisäksi on haastateltu aktiivisimpia lehtien tekijöitä, kuten Törkyn Naski Rytöhonkaa. Ilmiön laajaa levinneisyyttä kuvastaa tehty kartta lehtien ilmestymispaikoista. Yllä oleva kartta Muoniossa julkaistusta Hämystä kuvastaa sitä, että innostus ei tosiaankaan rajoittunut Lepakkoluolan lähipiiriin.
Itselleni tärkein noista lehdistä oli Nivalassa 1981 ilmestymään alkanut Suuri kurpitsa. Siitä tuli lajikumppaneihin verrattuna suunnattoman pitkäikäinen lehti. Myöhemmin siitä tuli puhdas sarjakuvalehti, joka ilmestyi vuoteen 1993. Sen jälkeen tuli vielä kuusi vuosialbumia. Yhdistys toimii edelleen sarjakuvakustantamona.
Keräyksessä kuvatut ja digitoidut lehdet on arkistoitu Suomen Jazz & Pop Arkistoon. Tekijät eivät ole halunneet kaikkia lehtiä vapaasti nettiin luettavaksi, mutta arkistoon on talletettu nekin.
* Oranssin pienlehtiarkisto, 1977-1982.
2 kommenttia:
Kiitos, Reijo, todella mielenkiintoisesta linkistä vanhoihin punk-lehtiin. Sladdin(!) 3/78 sarjakuvassa laulavat:"Kekkonen taas oksettaa, Kekkonen taas oksettaa. Hallitus vaihtuu, miehet ei!"
Mikä establishmentin julkaisu tuolloin olisi tuollaista läpi päästänyt? - Ei mikään.
Melkoinen aarrearkku, vaikkakin jotkut jutut naiivisuudessaan suorastaan hävettävät. Raikkautta, uusia tuulia jatkuvan pieru-ummehtuneen ilman haistelun jälkeen.
Kekkosen painoarvo oli kyllä jälkikäteen ajatellen ihmeellinen. Yläasteajoilta muistan, että eräs lukiolainen kirjoitti koululehteen Kekkosen seuraajan ulkopoliittisista mahdollisuuksista. Rehtorin puhutteluun moisesta joutui.
Tiedä sitten tuliko puhuttelu ulkopolitiikasta vai ajatuksesta, että tulee olemaan aika jolloin Kekkonen ei olisikaan presidentti (mikä sitten aika äkkiä tuli).
Kaikenlaista tuonne arkistoon mahtuu. Joistakin lehdistä saattaa puuttua sivuja ja/tai joitakin juttuja on peitetty mustin palkein. Näin tekijät ovat saaneet hävettävimpiä juttujaan pois näkyviltä.
Tämä keräys on hieno kulttuuriteko.
Lähetä kommentti