Thaïs

Kansallisooppera esittää vuodenvaihteessa Jules Massenetin oopperaa Thaïs. Sen ensi-ilta oli 1894 Pariisissa ja ensimmäisessä esityksessä tapahtunut vaatteiden toimintahäiriö lisäsi oopperan eroottista mainetta. Kansallisoopperassa Nicola Raabin vuonna 2013 ohjauksen pohjalta tehdyssä esityksessä pääpaino on aistillisessa puvustuksessa ja lavastuksessa.

Thaïsin tarina on vanha legenda varhaiselta keskiajalta. Päähenkilö Thaïs on kurtisaani, joka uskonnollisen herätyksen myötä tavoittaa Jumalan rakkauden ja lunastaa taivaspaikkansa. Vanha 600-luvulla ylöskirjattu tarina käännettiin ranskaksi 1800-luvulla ja Anatole France tarttui sen ideaan. Francen Thaïs-romaanin on L. Onerva suomentanut vuonna 1911. Tosin uusintapainoksia teoksesta ei ole otettu.

Francen tunnetuksi tekemä aihe oli kuin tarkoitettu oopperaksi. Libretisti Louis Gallet ei kuitenkaan kirjoittanut perinteistä musiikkikohtauksia korostavaa librettoa vaan tarinaa, draaman kaarta korostavan rungon musiikille. Nykyisen populaarimusiikin elementtejä, kuten toistoa, on havaittavissa Massenetin musiikissakin. Ooppera otettiin suosiolla vastaan ja se pysyi ohjelmistossa Pariisissa aina vuoteen 1956.

Jumalaisen ja maallisen rakkauden rajapintojen tutkistelu ei vuosikymmeniin ollut suosittua. Erilaisten eristäytyneiden lahkojen vääristyneiden suhteiden ja kirkkojen sisäisten skandaalien myötä kiinnostuksen lopahtaminen on täysin ymmärrettävä. 2000-luvulla mystinen rakkaustarina on useimmisten siirretty 1800-luvun lopulla tapahtuvaksi, eikä 300-luvun Aleksandriaan kuten libretto ehdottaa.

Oopperan suosio on helppo ymmärtää. Vetävä musiikki ja vetoava tarina pitävät otteessa. Thaïsista on vielä pari esitystä jäljellä.



*  Thaïs. Kansallisooppera

Kaliningrad sankarihaaveilijalle

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjälle jäi Kaliningradin enklaavi Itämeren rannalle entisen Itä-Preussin maille. Oli alue ollut siellä jo toisesta maailmansodasta lähtien ja vuodesta 1947 se on tunnettu Neuvostoliiton valtiopäämiehen Mihail Kalininin mukaan nimettynä. Neuvostoliiton aikana Kaliningrad oli kuin maan valtionpäämies Kalinin (virassa 1919-1946). Molemmat olivat, mutta käytännön merkitystä niille ei annettu.

Pieksämäen kirjaston poistohyllyssä oli useita Taifuunin julkaisemia Sankarimatkailijan oppaita. Niistä tarttui mukaan Susanna Niinivaaran kirjoittama Sankarimatkailijan Kaliningrad (2003). Myöhemmin samannimisen oppaan on kirjoittanut myös Jukka Mallinen.

Kaliningrad on perustettu vuonna 1255. Pitkään se tunnettiin Königsberginä, joka oli aikoinaan hetken aikaa Preussin pääkaupunki. Tunnetuimman asukkaan Immanuel Kantin muisto kaupungissa elää edelleen. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin: Kant on tyhmä.

Kaksitoista vuotta sitten Kaliningradissa puhuttiin lähinnä venäjää ja saksaa. Kaliningrad oli etenkin saksalaisten turistien suosiossa, olihan retki sinne huomattavasti DDR-nostalgiaa ekstreemimpi reissu. Kaupungin vanhoja muistomerkkejä onkin kunnostettu Euroopan Unionin ja saksalaisten tuella.

Oppaan mukaan Kaliningradin alueella tutustumisen arvoisia ovat etenkin hiekkarannat. Kuurin kynnäs on maantieteellinen ihmeellisyys.

Kumman paljon oppaaseen on painettu hintoja ja aikatauluja, vaikka esipuheessa jo todetaan, että ne ovat luultavasti vanhentuneet jo painoon mennessä. Nyt reilusti myöhemmin hinnoista, aikatauluista ja aukioloajoista lukee erityisellä kiinnostuksella. Tarpeeton, hyödytön tieto kertoo enää kulttuurihistoriallisista asioista. Nojatuolimatkailijalle ei tule houkutusta tarttua puhelimeen ja soittaa tai etsiä lisätietoja vanhentuneista nettiosoitteista.

Linnan ja katedraalin lisäksi kaupungissa kannattaisi vierailla meripihkamuseossa ja kosmonauttipatsaalla. Nämä kaikki lienevät paikoillaan vaikka ravintoloiden ja hotellien nimet ja pitäjät lienevät vaihtuneet. Meripihkamuseossa pääsee erään historiallisen arvoituksen äärelle. Königsberg on viimeinen varmasti tunnettu paikka, jossa Eremitaasin meripihkahuoneen seinäpaneelit ovat olleet. Mitä niille tapahtui huhtikuun 1945 jälkeen, se onkin kysymysten peitossa. Ehkä meripihkahuone on samoissa junavaunuissa muiden natsiaarteiden kanssa jossakin Puolan hylätyssä ja suljetussa suolakaivoksessa.

Nojatuolimatkailuun vanha opas on paras. Voi rauhassa kotonaan lukea, ehkä käydä netissä katsomassa kuvia ja Googlen katunäkymiä, ja välttää Valko-Venäjän viisumit jos junalla vaikka sattuisi matkaan haluamaan.

Ehkä laitan kirjan kiertoon jos joku toinenkin haluaa oppaassa matkailla.

Aikuisvärityskirjat

Kun kirjakauppojen elokuun myydyimpien tietokirjojen lista tuli julki, niin hämmästys oli suuri. Eikä ihme.

1 Väritä itsellesi mielenrauhaa 2 (Atena)
2 Väritä itsellesi mielenrauhaa (Atena)
3 Muhonen Kirke: Mindfulness-värityskirja (Basam Books)
4 Marotta Millie: Eläinten valtakunta, Värityskirjaseikkailu (Schildts & Söderströms)
5 Inspiraationa luonto, mielenrauhan värityskirja (Otava)
6 Airola Matti: Isin ja tyttöjen lettikirja (Schildts & Söderströms)
7 Inspiraationa Japani, mielenrauhan värityskirja (Ajatus)
8 Terras Antto: Stockmann Yard (Like)
9 Väriterapia (Readme.fi)
10 Gustafsberg Jutta: Jutan voimakirja (WSOY)

Isänpäiväksi ja jouluksi lienee ostettu kuitenkin toisenlaisia tietokirjoja. 

Aikuisten värityskirjojen suosion on loppuvuodesta jo arveltu hiipuneen. Tuoteryhmälle annettu nimeke on harhaanjohtava. Mielenrauhaan vetoavat nimekkeet sopivat kaikenikäisille värittäjille. Toki värityskirjojen vaativuusaste on suurempi kuin alle kouluikäisille tarkoitetuissa tehtävissä, mutta koululaiset kyllä niistä selviävät.

Englantilainen Sarah Bigwood on Kickstarterin kautta toteuttamassa aikuisten värityskirjaa, jossa sisältö on tarkoitettu täysi-ikäisille. Kyseessä on kirosanakirja johon hankkeen tukijat ovat voineet ehdottaa omia suosikkisanojaan.

Mutta tässäkään ei ole päästy siihen, mihin aikuis-etuliitteellä yleensä viitataan. Ehkä sellaisenkin värityskirjan vielä näemme.

Hyvä Piia

Tänään vietetään Piian ja Pian nimipäivää. Suomenkielisessä kalenterissa tunnetaan pidempi muoto, lyhyempi suomenruotsalaisessa. Tästä huolimatta suomenkielistenkin keskuudessa Pia (noin 14 000 kpl) on suositumpi kuin Piia (reilut 7000). Nimi tulee latinan hurskasta tai hyvää tarkoittavasta sanasta pius, on sen feminiinimuoto. Katolisessa kirkossa on ollut kaksitoista Pius-nimen valinnutta paavia.

Suomeen laajempaan käyttöön nimi lienee tullut Ruotsista, jossa Pia oli muotinimi 1950- ja 1960-luvuilla. On nimeä käytetty aikaisemminkin, esimerkiksi Fredrik Sonni ja Adolfina Gartz Ruokolahden Siitolan kylästä kastoivat tyttärensä Piaksi syyskuussa 1863. Kustaa Vilkuna arvelee, että Pia on saattanut olla myös lyhennös kreikkalaisperäisestä Zenobia-nimestä ("hän, jolle Zeus on antanut elämän").

Ruotsalaiseen nimimuotiin on aiheen antanut Ingrid Bergman. Juuri ennen läpimurtoa Hollywoodissa Bergman oli saanut miehensä Petter Lindströmin kanssa tyttären, joka kastettiin Piaksi. Tuon ajan elokuvamaailmaan kuului, ettei tähti voinut olla julkisesti naimisissa. Tuottajat arvelivat fanien kaikkoavan, jos valkokankaalla on varattu nuori nainen.

Vuonna 1938 syntynyt Pia ja aviomies Petter Lindström tulivat laajemmin maailman tietoisuuteen vasta kun Bergman jätti perheensä Roberto Rossellinin vuoksi vuonna 1950. Ensimmäisen tyttären nimi tuli laajasti tietoon ja innoitti omia lapsiaan nimeäviä Ruotsissa.

Pia Lindströmin nimellä on aivan oma taustansa. Se on yhdistelmä vanhempien etunimien alkukirjaimista.

Rinaldo Cuneo San Franciscon satamassa

Tänään 1939 kuoli Rinaldo Cuneo (s. 1877), joka tunnetaan syntymäkaupunkinsa San Franciscon kuvaajana. Taidemaalarina Cuneo aloitti ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Cuneon aikaisempi työura oli vahvasti liitoksissa mereen. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa tykkimiehenä ja työskenteli perheen valtamerihöyryjenlippuja välittävässä firmassa.

Cuneon perheessä suosittiin taiteita. Myös Rinaldon kahdesta veljestä tuli taiteilijoita, muutkin sisarusparvesta olivat vähintään innokkaita oopperan ystäviä.

Rinaldo muistetaan lähinnä San Franciscon ja sen lähiseutujen maisemien ikuistajana. Hänen teoksiaan on paljon alueen historiallisissa museoissa.

Yllä on Cuneon teos Embarcadero yöllä (n. 1927-28).  Embarcadero on San Franciscon eteläistä satama-aluetta, nimikin tulee laivojen lastaamisesta tai laivaan nousemisesta.

Noël 1955

Ranskalaisen sarjakuvalehti Spiroun joulunumeron kansi vuodelta 1955 on ilahduttanut minua kohta vuosikymmenen. Tunnelma on jouluisa vaikka vasta takakansi kuusineen paljastaa ajankohdan. Kansi on kierrätetty uudelleen vuonna 2006 Les Noëls de Franquin -kokoelman kanneksi.

* Spiroun joulukansia

Kvaakissa

Leo Kuikan

Tappavat kädet 1

Koipeliinin äänestys alkanut

Kvaakissa alkoi Herra Koipeliini -äänestys. Koipeliini-tunnustuspalkinto jaetaan tammikuussa edellisen vuoden parhaalle käännössarjakuva-albumille. Ajatuksena on, että sarjakuvien lukijat valitsevat voittajan. Siksi äänestys.

Kvaakin toimitus on valikoinut vuoden aikana julkaistusta parhaimmiston ja noista 22 uudesta suomennoksesta siis äänestetään. Aina jonkun suosikki jää toimituksen valintojen ulkopuolelle, mutta äänestyksestä käytävässä keskustelussa voi tällaisenkin kannan kertoa.

Tätä kirjoitettaessa äänestyksessä on annettu 23 ääntä ja johdossa on Charlie Christensenin Aarne Ankka - kansankodin pesänjakajat (zum teufel) neljällä annetulla äänellä. Toisena on myös ruotsalaisen Joakim Pirisen Komisario Neliön välähdys (Suuri Kurpitsa). Tilanne ehtinee vaihdella loppiaiseen mennessä suuntaan ja toiseen.

Käykää äänestämässä. Se edellyttää Kvaakin jäseneksi liittymistä, mutta ei hätää. Kvaakin jäsenyys on avoin kaikille.

* Kvaakin Jukka Laineen arvio Aarne Ankasta
* Tekstaaja Timo Ronkaisen havaintoja typografiasta

* Vuoden 2015 paras käännössarjakuva: äänestä Herra Koipeliini -voittajaa!

Sääuutinen

Säästä ei kannattaisi tehdä kuin paikallisuutisia. Näissä maisemissa Iisalmessa valtakunnan radiouutinen kertoi autoilusään olevan sulan ja melkein kesäisen.

M/S Epomeon reitti

Faaraon sikarit, 1975.

Faaraon sikarit - Sininen lootus, 1997.

Faaraon sikarit, 1999.

Faaraon sikareiden ensimmäisellä sivulla esitellään M/S Epomeon reitti. Tintin ja Miloun matkakohde oli Sanghai Kiinassa, huomenna oli pysähdys Port Saidissa Egyptissä ja sitä oli tarkoitus seurata koko joukko välisatamia ennen määränpäätä.

Albumin suomalaisissa julkaisuissa on tässä yhteydessä kaksi erilaista karttaa. Ensimmäisissä painoksissa on Välimeren kartta, vaikka tekstissä Tintti selvittää Miloulle Aasian rannikon kaupunkeja. Uudemmissa on Aasian kartta.

Hergén ensimmäisessä albumiversiossa tarinasta vuodelta 1934 ei ole karttaa ollenkaan. Ensimmäinen sivu on yksi suuri kuva. Albumin nimikin oli Tintin en Orient. Mustavalkoisista albumeista Hergé teki sen uudelleen viimeisenä, tekeminen venyi aina vuoteen 1955 kun muut uusittiin 1940-luvulla. Kartta lisättiin siis 1950-luvulla kun iso alkuruutu hylättiin ja sivutaittoa muutettiin. Tavallisesti materiaalia vähennettiin, sillä aikaisemmat yli sata sivua piti saada mahtumaan 64-sivun formaattiin.

Edellisessä seikkailussa Tintti oli Amerikassa. Hän koirineen lähti laivalla Eurooppaan, ja seuraavan seikkailun alussa hän on jälleen laivassa, tosin erilaisessa. Välillä Tintti lienee poikennut kotona Brysselissä vaikka sitä ei näytetäkään. Ranskankielistä alkutekstiä vastaava kartta tuli suomalaiseen teokseen vasta vuoden 1999 painoksessa.

Mutta miksi sitten varhaisemmissa painoksissa on Välimeren kartta?

Faaraon sikarit julkaistiin ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa vuonna 1971. Sikäläinen kustantaja Methuen pyrki esittelemään Tintin brittinä ja teki Hergélle useita muutosesityksiä seikkailuihin. Niihin tekijä auliisti suostui. Suurin brittien toiveiden täyttäminen oli Mustan saaren salaisuuden uudelleenpiirtäminen vuonna 1965.

Methuenilla oli saatu idea teoksen alkuun. Tintti oli turistina Välimeren risteilyllä kun hän tulisi temmatuksi mukaan seikkailuun, joka veisi hänet aina Intiaan ja myöhemmin Sinisessä lootuksessa Kiinaan saakka. Leslie Lonsdale-Cooperin ja Michael Turnerin englanninkielisessä käännöksessä tekstissäkin luetellaan Välimeren kaupunkeja ja Gibraltar, jonka jälkeen päästäisi kotiin.

Hergé siis piirsi/piirrätti kartan uusiksi brittejä varten. Sama kartta päätyi suomalaiseen kirjaan. Suomentaja Jukka Kemppinen käänsi teoksen luonnollisesti alkukielestä, joten vaihdetun kartan idea ei suomalaisille lukijoille välittynyt.

Henrikit

Silloin tällöin vastaan tulee kirjoja, joista ei ole tiennyt mitään vaikka aihepiiriä on yrittänyt seurata jo pitkään. Yksi tällainen teos on Henrik Tikkasen piirroskokoelma Henrikit - kasvoja ja käsityksiä (WSOY 1981). Ei tämä kirja aivan pimentoon ole jäänyt, sitä on kaupattu huuto.netissä ja Suomen aforismiyhdistyksen blogiin on poimittu pätkiä siitä.

Kotimaisten lehtien lisäksi Henrik Tikkanen piirsi ruotsalaisille Dagens Nyheterille ja Dagbladetille. Näihin lehtiin Tikkanen teki kuvitettuja aforismeja. Tekstissä Tikkanen ilmaisi jonkin käsityksen ja kuvassa millaisesta naamavärkistä kyseinen ajatus saattaisi ilmoille tulla. Kasvojen ja käsityksen yhdistäminen antaa tekijälle huomattavasti laajemmat mahdollisuudet kuin pelkkään aforistiseen tekstiin tukeutuminen. Pelkästä tekstistä lukija olettaa herkemmin sen olevan tekijän oman käsityksen.

Ruotsissa julkaistuista henrikeistä, joiksi pilakuvia kutsuttiin, koottiin vuonna 1981 kokoelma. Sen innoittajana oli ilmeisimmin samojen piirusten julkaiseminen myös kotimaassa Helsingin Sanomissa.

Reilun kolmenkymmenen vuoden takainen kirja osoittaa, etteivät aforismit ainakaan tässä muodossa ole niin ajatonta viisautta kuin joskus annetaan ymmärtää. Erityisesti nais- ja uskonasioihin liittyvät jutut ovat auttamattomasti vanhentuneita. Tai nämä asiat ovat julkisessa keskustelussa tulleet ainakin jollakin tapaa tulleet ratkaistuiksi eikä erilaisille näkökulmille ole enää tarvetta.

Sen sijaan politiikkaa, yritysmaailmaa ja taidetta käsittelevät eivät ole vanhentuneet. "Mitä hallitus tekisi jos antaisimme järjen hallita?" "Liberaali on sellainen joka ei riitele konservatiivin kanssa." "Politiikka vie niin paljon aikaa ettei maan asioihin ehdi syventyä."

Yritys- ja varallisuusasioista puhuvat ovat melko tyypillisiä karikatyyrejä. Herrat ovat herroja ja hienot rouvat hienoja rouvia. Sehän on meille selkäytimeen saatu. Taidepuhujien karikatyyreissä on paljon suurempaa vaihtelua, vaikka stereotyyppisiä idealisteja tähänkin joukkoon mahtuu.

Tällaisia kuvitettuja aforismeja soisi nykyisin lehdissä useammin näkevän. Ei niiden julkaisuperinne ole kokonaan kadonnut, esimerkiksi Demokraatissa ajankohtaisia ajatuksia jaetaan edelleen. Helmiä syntyisi enemmän jos useammille annettaisi mahdollisuuksia.

Monotron, hoivaharjoituksia ja Pussisen akka

Huutomerkin Musteklubit ovat Oulussa vakiinnuttaneet paikkansa ja löytäneet yleisönsä tuottaja Kari Miettusen huomassa. Eilen Tuban ravintolasalissa oli vain pari ihmistä viittä minuuttia ennen ilmoitettua ohjelman alkamista, mutta varttia myöhemmin pöydät alkoivat olla jo täydet.

Ensimmäisenä Timo Harju luki otteita tuoreesta teoksestaan Kaikenhymyiset (ntamo 2015). Kirja jakautuu kolmeen osastoon ja Harju yleisöäänestyksen perusteella päätyi lukemaan hoivarunoja, "hoivaharjoituksia". Runojen avoin ja intiimi tunnelma tiivistyi viimeiseksi luettuun tekijän kuopukselle omistettuun perherunoon.

J. H. Erkon kirjoituskilpailun tänä vuonna voittanut Marko Heikkinen oli ensikertalainen lavalla. Musteklubi on suotuisa paikka debyytille. Heikkisen tekstit olisivat sulattaneet kyllä kyynisemmänkin yleisön. Useat runoissa esitetyt tosi-tv-formaatit olivat erityisesti kuulijoiden mieleen.

Hiljan Keski-Pohjanmaan kulttuuripalkinnon saanut Keke Lammassaari esitti monologina Pentti Haanpään novellin Pussisen akka. Tuo muorien muorin ylistys on varmasti saanut suopean vastaanoton vanhainkodeissa joissa Lammassaari on sitä käynyt esittämässä. Toimi se ravintolassakin.

Kirjanjulkistamiskiertueella ollut Outi-Illuusia Lilja esiintyi säestäjänsä Kasperin kanssa. Sanoissa ja äänimaisemassa oli unenomaista maagisuutta. Monotron sopi mainiosti esityksen taustalle. Värillisten ihmisten (ntamo 2015) runojen lisäksi kuultiin muutamia muita. Lilja toivoi esityksen alussa pääsevänsä myös Rovaniemelle kiertueellaan. Sikäläisten tapahtumanjärjestäjien kannattaisi tarttua haluun.

Jos yleisö tuntee Miettusen klubit, niin Miettunen tuntee yleisönsä. Varsinaisen ohjelman välipaloina kuultiin kahteenkin otteeseen hauen laulua kun tuottaja nakitti kuulijoiksi paikalle tulleita lavalle. Näin Miettunen sai lanseerattua myös runomiesburleskin.

Kuten vanhan kansan iltamissa ikään, ilta päättyi musisointiin. Siitä vastasivat Lokit.

Musteklubit jatkuvat ensivuonna. Tapahtumia voi seurata esimerkiksi Huutomerkin nettisivuilta.



* Huutomerkki

Tunnukset kertovat

Olette varmaan kaupallisia tv-kanavia seuratessa havainneet, että tv-yhtiöt aikovat korvata tuotesijoittelusta kertovan tekstin yllä olevalla tunnuksella. Tähän on viestintäviraston siunaus ja asiasta kerrotaan myös viraston nettisivuilla.

Tässä syksyn mittaan on lanseerattu käyttöön myös toinen tunnus. Tieteellisten Seurain Valtuuskunta on yhdessä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa suunnitellut tunnuksen, jolla erottaa tieteellisen takuun saaneen vertaisarviodun kirjoituksen muiden akateemisten tekstien joukosta.

Vertaisarvioitu-tunnus on itseasiassa otettu käyttöön jo vuosi sitten, mutta tunnusta käyttävien lehtien hyväksyntäprosessi lienee vienyt aikansa. Vasta tänä syksynä tunnus on alkanut tulla tutuksi.

Tuotesijoittelumerkki on varmaan tarpeen. Vertaisarviointitunnuksesta en ole yhtä varma. Tieteelliset lehdet julkaisevat vertaisarvioidut kirjoitukset yleensä omana "artikkelit" osastona, joten jatkossa herättänee lähinnä kummastusta jos kaikissa noissa osastoissa olevissa artikkeleissa ei olekaan tunnusta.

Kirjasarjoissa tervehdin vertaisarvioinnin lisääntymistä ilolla. Vaikka arviointi keskittyy tieteelliseen sisältöön, niin sen myötä myös pikkuvirheet ovat hävinneet ja kirjoitusasu kohentunut.



* Vertaisarvioitu-tunnus
* Markkinointi, sponsorointi ja tuotesijoittelu

Sähköposti ja sen seuraukset

Yksi Jyväskylän yliopistossa viime vuosisadalla opiskelleille pakollinen yleisopintoteos oli rehtori Erik Ahlmanin (1892-1952) kirjoittama Kulttuurin perustekijöitä (Gummerus 1939, toinen painos 1976). Ilmeisesti teoksen luettamisesta on luovuttu. Harmi, sillä eräskin yliopistosta valmistunut kansanedustaja olisi sen myötä möläytellyt julkisuudessa vähemmän nolosti.

Tuoreessa Ajatuksessa 72 on julkaistu Jyväskylässä ja nyttemmin Turussa filosofian professorina toimivan Eerik Lagerspetzin esitelmä Erik Ahlmanista. Lagerspetz on perehtynyt Ahlmanin arkistoihin, joihin kuuluu paljon muistikirjoja, vahakantisia vihkoja. Muistiinpanoista kehittyi artikkeleita ja teoksia, mutta paljon kehitellyistä ajatuksista jäi vain noihin vihkoihin.

Ahlmanin poikavuosina Suomeen suorastaan vyöryi uutta teknologiaa: sähkö, autot, lennätin, puhelin ja niin edelleen. Joukkotuhoaseiden lisäksi Ahlmania askarruttivat uudet sähköiset kommunikaatiovälineet. Niiden myötä ihmisten ei enää välttämättä tarvinnut tavata fyysisesti.

Vuodelle 1914 päivätyssä muistivihkossa on kirjoitus nimeltä "Eräs utopia". Se on jäänyt kesken, mutta katkelmassa on tarkkanäköisiä havaintoja tulevasta kehityksestä. Ahlman hahmottelee esimerkiksi sähköpostin, internetin  ja skypen:

Jos kirjallisesti tahdotaan toiselle jotakin toimittaa, tulee nähtävästi tapahtumaan siten että toisessa paikassa naputetaan kirjoituskoneella valmiiksi ja se toistuu toisessa tai että valokuva kirjoituksesta, mahdollisesti kuvasta, sähköisesti siirtyy vastaanottopaikkaan. Näin voidaan asiakirja lähettää paikasta toiseen. Kokouksia ei enää tarvita, sillä kokous on muodostunut sellaisiksi että useiden henkilöiden koneet ovat yhdistetyt toisiinsa.

Kommunikaatiovälineiden kehityksellä oli hyvät puolensa (asiakirjahallinta, kaupan ja tuotannon helpottuminen), mutta myös huonot. Ahlman arveli, että valtio väistämättä ryhtyisi valvomaan ihmisten välisiä keskusteluja. Siitä juontuisi ihmisten yksityiselämän ja myös koko yhteiskunnan tarkka seuranta ja ohjailu. Tietoverkoissa "kaikki olisi niin komplisoitunutta", että koko tuotanto tulisi valtion kontrolliin. Tämä Ahlmanin mielestä johtaisi eräänlaisen sosialismin syntyyn.

Jo vuonna 1914 hän piti rahaa yhtenä sähköisen kommunikoinnin välineenä. Tämä ajatus kulkeutui Ahlmanin Kulttuurin perustekijöihin. Setelirahan muuttuminen sähköisiksi ykkösiksi ja nolliksi on hyvin totta. Laajemmin Ahlman ajatteli, että raha on kielen kaltainen kommunikatiivinen väline.

Viranomaiset seuraavat nyt hyvin laajasti ihmisten keskusteluja tietoverkoissa, vaikkakin vastoin valtioiden lainsäädäntöä. Tämä istuu erinomaisesti Ahlmanin arvojen ja välineiden maailmaan. Pessimistisesti hän ajatteli, että käytössä olevat välineet alkavat ohjata niitä toimia joita helpottamaan ne on kehitetty. Koska emme voi tehdä luotettavia päätelmiä siitä, mitä toiset aikovat tehdä, niin oletamme sitä mitä on mahdollista tehdä. Se voidaan luotettavasti päätellä käytössä olevista välineistä.

Niin näyttää käyneen.

Star Wars: The Force Awakens

Lue vapaasti. Ei sisällä juonipaljastuksia tai muitakaan spoilereita.

"Täh, sehän loppui ihan kesken" totesi elokuvateatterissa vieressäni istunut nuori nainen poikaystävälleen uuden Star Wars: The Force Awakens -elokuvan päätteeksi. Hyvin samoissa tunnelmissa lähdin samasta elokuvateatterista toukokuussa 1999 Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhkan jälkeen. "Eipä sitten ollut yritettykään tehdä kokonaista elokuvaa" mutisin ystävälleni.

Uutuus, Tähtien sota-sarjan seitsemäs elokuva ei sentään jäänyt ihan kesken. Toki avaruussaagan loppuhuipennus on trilogian kolmannen osan loppuminuuttien asia, mutta oli tähän ensimmäiseen kolmannekseenkin rakennettu täyttyvä draamankaari.

Ensin elokuva tutustutti uusiin päähenkilöihin, jonka jälkeen saimme tavata ensimmäisen trilogian päätähtiä. Elokuvan ensimmäinen puolisko kulki mukavalla intensiteetillä huumoria unohtamatta. Puolivälin suvannossa aloin pelätä Pimeän uhkan kaltaisen kokemuksen toistumista, mutta kyseessä oli henkilöiden kehittymiseen liittyvä epävarmuuden hetki.

Kaikkiaan positiivisimpana asiana Voiman heräämisestä jäivät tehtäviensä mukana kasvavat roolihahmot. Nykyisessä tyhjän tsemppipuheen ilmapiirissä oli virkistävää nähdä miten ihmiset -- vaikkakin vain elokuvahahmot -- kasvavat uusien tilanteiden ja saappaiden mittoihin vaikka lähtökohdat eivät järin kaksiset ole.

Elokuvakriitikkoja lainatakseni: ohjaaja J.J. Abrams tuo seikkailuhengen takaisin Tähtien sotaan. Sarjan paras elokuva sitten vuoden 1983.

* Rane Aunimo Demokraatissa.
* Jussi Ahlroth Hesarissa.
* Olli Sulopuisto Domessa.
* Jouni Vikman Episodissa.
* Olli Kangassalo Kulttuuricocktailissa.

Komiteanmietinnöt

Joskus aikaisemmin ihmettelin minne tietosanakirjat ovat Oulun yliopiston kirjastossa joutuneet. Ne löytyivät ryhmätyöhuoneesta, ilmeisimmin vähän käytön vuoksi. Googlen myötä netistä on paljon helpompi tarkistaa erilaiset faktat kuin kirjasarjaa selaamalla.

Eilisessä eduskuntakeskustelussa kaivattiin monessa puheenvuorossa takaisin aikaan, jolloin lainvalmistelu perustui komiteatyöskentelyyn. Komiteat korvannut selvittely ei tasoltaan vastaa missään suhteessa aikaisempaa pohjatyötä. Esimerkiksi kotimaisia mediamarkkinoita selvittävän työrymän raportissa ei perusteltu lainkaan miksi Yleisradion toiminnan supistaminen auttaisi kaupallista mediaa.

Komiteat olivat halpa keino saada aikaan hyvää ja perusteltua lainsäädäntöä. Niiden jäsenille ei yleensä maksettu lainkaan palkkaa, ideahan oli saattaa eri etu- ja intressipiirien edustajat (lobbarit) yhdessä asiantuntijoiden kanssa tuottamaan yhteinen esitys eduskunnan työn pohjaksi. Komiteanmietinnöissä yleensä käytiin tarkasti läpi miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty ja mihin tulevaisuudessa olisi pyrittävä. Ratkaisuesityksiin saatettiin jättää runsaastikin eriäviä mielipiteitä, mutta yleensä yhteisymmärrys löytyi.

Tuotetut komiteanmietinnöt ovat edelleen pääosin käyttökelpoisia asiakirjoja. Oulun yliopiston kirjasto on yliopiston vuokralinjausten vuoksi pinta-alaltaan pienentynyt ja pienentynyt. Yhä useammat teokset ja lähdesarjat ovat varastossa. Vuosi sitten piti komiteanmietintöjäkin tilata varastosta.

Nyt komiteanmietinnöt ovat taas avohyllyssä kaikkien luettavissa (kuva yllä). Mietinnöt ovat kaikkien alojen graduntekijöille mainiota lähdemateriaalia perusteellisten ja punnittujen tekstiensä ja taustatilastojensa ansiosta. Paljon käytetty aineisto kannattaa pitää esillä.

Valtio on lakkauttanut vuonna 1863 aloitetun Komiteanmietinnöt-julkaisusarjan vuonna 2009. Sen voisi hyvin herättää uudelleen henkiin.

Lahja Suomelle: Haltin huippu

Norjan yleisradioyhtiö NRK:n vanavedessä iltapäivälehdet ehtivät kertomaan, että facebookissa on ryhmä, jossa norjalaiset suunnittelevat lahjaa vuonna 2017 syntymäpäiviä viettävälle Suomelle. Lehdistössä facebook on leimautunut paikaksi, jossa poliitikot möläyttelevät älyttömyyksiä ja perustetaan viharyhmiä. Sosiaalista mediaa voi käyttää positiivisiinkin asioihin.

75-vuotias Bjørn Geirr Harsson Sundvollenin kylästä Oslon lähiseudulta on pohtinut, että Norja voisi antaa Haltin huipun Suomelle syntymäpäivälahjaksi 6. joulukuuta 2017. Ajatuksen pohjalta Anne Cathrine Frøstrup perusti ryhmän facebookiin. Harsson itse ei ole mukana facebookissa.

Harsson karttoja tutkiessaan oli havainnut, että Suomen korkein kohta on Haltitunturin Haldičohkka-nimisen sivuhuipun rinteellä.  Haldičohkan huippu on Norjan puolella seitsemän metriä korkeammalla. Suomen korkein kohta on Suomen ja Norjan rajapyykillä 303B, joka on 1323,6 metrin korkeudella merenpinnasta.

Norjassa riittää tuntureita ja vuoria. Halti ei sijoitu Norjan korkeimpien huippujen joukkoon, Norjan Galdhøpiggen on koko Pohjois-Euroopan korkein vuori. Se sijaitsee Jotunheimenin vuoristoalueella Opplandin läänissä ja huippu on 2 469 metriä korkea.

Eikö siis olisi kohtuullista, että Norja lahjoittaisi edes puolet Haldičohkan huipusta suomalaisille? Norja menettäisi Harssonin laskelmien mukaan vain 0,05 neliökilometriä eli viisi hehtaaria.

Harssonin ajatusta kannattavassa ryhmässä on tätä kirjoitettaessa 784 tykkääjää. Useampi suomalainen on tervehtinyt ajatusta ilolla.

Tuskin ajatus toteutuu, mutta jo idea on positiivista ajattelua lisäävä.



* Halti som jubileumsgave

Uppoava Titanic

Huhtikuussa 1912 uponneesta Titanicista on tullut monin tavoin aikamme symboli. Nämä muutamat pilakuvat kertonevat parhaiten miten aluksen uppoamisen tulkitaan kuvaavan aikaamme.

Titanicin kaltaista alusta suunniteltiin pitkään. Suuri koko ja matkustajamäärä arvelutti joitakin, että entäs jos käykin huonosti valtamerellä?

Yksi pohtijoista oli amerikkalainen Morgan Robertson (1861-1915), joka kirjoitti kioskikirjallisuutta. Hänen isänsä oli merikapteeni, joten tekniikka ja merillä liikkuminen oli pojallekin tuttua. Robertson palveli itsekin laivoilla ja yleni perämieheksi asti. Vuonna 1898 hän julkaisi pienoisromaanin Futility, or the Wreck of the Titan (Turhuus, tai Titanin onnettomuus).

Robertsonin Titan oli hämmästyttävän samanlainen neljätoista vuotta sitten jäävuoreen törmänneen Titanicin kanssa. Myös Titan törmäsi jäävuoreen, samoilla seuduilla kuin Titanic.

Vuonna 1912 teoksesta otettiin uusintapainos, ilmeisistä syistä. Aikaisempi julkaisu ei sen suurempia intohimoja ollut herättänyt. Uusintapainoksen myötä Robertsonia pidettiin selvännäkijänä, ennustajana, mutta kirjailija itse kiisti tämän. Hän nyt vain oli hyvin perillä matkustajalaivoista ja niiden uusimmista trendeistä.

Mikään uusi ei synny hetkessä tyhjästä. Uutta pohtiessa kannattaisi ottaa huomioon heräävät epäilyttävät ajatukset, pohdinnat siitä mikä voisi mennä pieleen. Titanicin tapauksessa ne olivat ilmiselvät.



* Morgan Robertson Futility, or the Wreck of the Titan (1898, toinen painos 1912)

Miegga buurossa

Jii Roikonen
Jassodysseia – Kissan harharetket
Otava 2015


Tuula Kallioniemen Reuhurinne-kirjojen ja oheistuotteiden kuvitustyöt ovat työllistäneet Jii Roikosta runsaasti viime vuosina. Sarjakuvaharrastajien onneksi tekijällä on riittänyt aikaa on myös Jasso-kissan seikkailujen piirtämiseen. Vuonna 1992 syntynyt Jasso on yksi Roikosen sarjakuvatuotannon kulmakiviä. Jasso on seikkaillut useissa albumeissa ja nimeään kantavan kerhon lehdissä. Edellinen, vuonna 2012 ilmestynyt Häntää ei jätetä (Otava) on saanut tänä syksynä jatkoksi JassOdysseian (Otava 2015).

Tuore JassOdysseia on roikosmaista tajunnanvirtaa alusta loppuun. Teoksen osuva motto on lainattu Haruki Murakamin 1Q84:stä: ”Jos et ymmärrä ilman selitystä, niin et ymmärrä myöskään selityksen kanssa”. Jasso ja Häntä etenevät ruudusta toiseen aivan oman logiikkansa mukaisesti. Siinä pysyy mukana tai sitten ei.

Uutuusteoksessa kulkee rinnan kaksi tarinajatkumoa. Toisessa käydään Maria Björklundin Planeetta Z-sarjakuvan kaltaisesti Jasson vaiheita syntymästä kuolemaan maailmankaikkeuden suuria mullistuksia unohtamatta. Toinen on Jasso-Glubin kerholehdistä tuttu sanaleikkeihin perustuva hupailu. Edellinen on kokonaan sanaton ja sen vitsit edellyttävät visuaalista oivalluskykyä. Sanaton sarja lienee ainakin osittain syntynyt Muhoksen 24h sarjakuvaa -tapahtumissa. Lomittain pätkittyinä nämä eri ilmaisukeinoihin perustuvat sarjakuvat täydentävät toisiaan.

Jasso ja Häntä kohtaavat harharetkillään monenmoista kulkijaa. Useampaan otteeseen heidät abduktoidaan avaruusolioiden luokse. Onneksi Häntä on oiva korjaamaan mustiksi aukoiksi muuttuneita pöytiä. Harhareissuilla tapaamme myös Kodin hengen ja tutustumme turvanukkumiseen. Häntää ei jätetä tässäkään teoksessa, vaan urheasti Jasso pelastaa uskollisen kumppaninsa hain vatsasta.

Jasso häntineen taitaa olla Palombian viidakoista tutun marsupilamin kaltainen biologialtaan hyvin hämmästyttävä sarjakuvaeläin. Jo ensimmäisellä sivulla lukija hieraisee silmiään. Onko Jasso juuri kuoriutunut munasta? Miten kissa syntyy munasta? Myös Jasson ja Hännän symbioottinen yhteiselo saa tarinan mittaan uusia ulottuvuuksia. Häntä voi tarpeen vaatiessa muuttua sateenvarjoksi, kirveeksi tai lentoperäsimeksi.

Alun lisäksi viimeiset ruudut hämmästyttävät lukijaa. Jasso on saatettu haudan lepoon ja Häntä on suruissaan hautakiven äärellä. Kiven kaiverrus ”Jasso 1992-2015” mietityttää. Onko Jasson taru nyt loppu? Ei sentään. Jotakin elämää mullan alla vaikuttaisi olevan.

JassOdysseia on tyyleiltään Jasson rajoja enemmän kokeilevampi teos kuin aikaisemmat julkaistut albumit. Jasson peruselementtejä ja hyväntahtoista huumoria ei kuitenkaan ole unohdettu. Ne kantavat uutuuskirjassakin. Vauhtia ja ällistyttäviä juonenkäänteitä Jasso-kissan harharetkissä riittää joka sivulle.

* Jasso-Glubi facebookissa

Julkaistu Kaltiossa 5/2015.

Munchin Keltainen tukki

Tänään 1863 syntyi Edvard Munch. Pari vuotta sitten vietettiin Munchin 150-vuotissyntymäjuhlia vähintään yhtä näyttävästi kuin Sibeliusta on juhlittu tänä vuonna. Munchin Huuto (1910) on osa maailmanperintöä. Munchin tuotannosta Googlen Art Projectiin on otettu mukaan myös maisemaltaan tuttu Keltainen tukki (Den gule tømmerstokken, 1912).

Mäntymetsästä kaadetut tukit ovat perspektiivitutkielma. Tuossa vaiheessa Munch oli jo tunnustettu taiteilija ja näin hän osoitti kykynsä. Hiljan kaadettu puu on vaikuttava näky niin metsässä kuin maalauksessa.

Vuonna 1912 Munchin pahimmat ahdistukset alkoivat olla ohi. Se heijastui hänen töihinsä, joiden aihepiirit kevenivät ja värikylläisyys kasvoi. Talvella 1911-12 Munch maalasi monta metsämaisemaa, joissa ihmisen toiminta näkyi.

Keltaisen tukin aiheen antanut paikka tiedetään. Se on Etelä-Norjassa, Telemarkin läänissä, Kragerøssa. Nykyisin paikalla on urheilupuisto.



* Keltainen tukki (Den gule tømmerstokken, 1912), Google Art Project

42/2015 Markettityömaa

Nyt kauppa on valmis ja avoin kuluttajille. Tähän loppuu työmaan seuranta. Avajaiset olivat eilen. Väkeä oli kertynyt jonoksi asti ennen kymmentä. Avajaisnauhan leikkaamisen voi käydä katsomassa vaikka kaupan facebook-sivulta.

Edellinen osa.

Koko seuranta:

0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41 ja 42.