Star Wars: The Force Awakens

Lue vapaasti. Ei sisällä juonipaljastuksia tai muitakaan spoilereita.

"Täh, sehän loppui ihan kesken" totesi elokuvateatterissa vieressäni istunut nuori nainen poikaystävälleen uuden Star Wars: The Force Awakens -elokuvan päätteeksi. Hyvin samoissa tunnelmissa lähdin samasta elokuvateatterista toukokuussa 1999 Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhkan jälkeen. "Eipä sitten ollut yritettykään tehdä kokonaista elokuvaa" mutisin ystävälleni.

Uutuus, Tähtien sota-sarjan seitsemäs elokuva ei sentään jäänyt ihan kesken. Toki avaruussaagan loppuhuipennus on trilogian kolmannen osan loppuminuuttien asia, mutta oli tähän ensimmäiseen kolmannekseenkin rakennettu täyttyvä draamankaari.

Ensin elokuva tutustutti uusiin päähenkilöihin, jonka jälkeen saimme tavata ensimmäisen trilogian päätähtiä. Elokuvan ensimmäinen puolisko kulki mukavalla intensiteetillä huumoria unohtamatta. Puolivälin suvannossa aloin pelätä Pimeän uhkan kaltaisen kokemuksen toistumista, mutta kyseessä oli henkilöiden kehittymiseen liittyvä epävarmuuden hetki.

Kaikkiaan positiivisimpana asiana Voiman heräämisestä jäivät tehtäviensä mukana kasvavat roolihahmot. Nykyisessä tyhjän tsemppipuheen ilmapiirissä oli virkistävää nähdä miten ihmiset -- vaikkakin vain elokuvahahmot -- kasvavat uusien tilanteiden ja saappaiden mittoihin vaikka lähtökohdat eivät järin kaksiset ole.

Elokuvakriitikkoja lainatakseni: ohjaaja J.J. Abrams tuo seikkailuhengen takaisin Tähtien sotaan. Sarjan paras elokuva sitten vuoden 1983.

* Rane Aunimo Demokraatissa.
* Jussi Ahlroth Hesarissa.
* Olli Sulopuisto Domessa.
* Jouni Vikman Episodissa.
* Olli Kangassalo Kulttuuricocktailissa.